Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: anskuliinu
Kotisivut: http://tattiaisen panfublogi.fi/

08.03.2012 13:09
sinne se meni kaojen taivaaseen sen musitan hyvin kun eilen illalla sinä pyörit ja hyörit lattialla. kyselin sinulta kokoajan mikä hätänä mutta sitten ymmärsin!-onko sinun aikasi tullut?pitääkö sinun lentää nyt pois?kysyin itku silmässä.sitten jähmetyin ja tunsin kuinka lähdit luotani kauas pois. sinne meni minu kao kultani

Nimi: Lori-Beth (a.k.a Redhead)

04.07.2011 18:58
Jatkoa...

Aamun valjetessa:
Heräsin yllättäen tunteeseen, että minun olisi saatava tietää mikä oli kao. Tuumailin tovin samalla, kun heitin aamutakin harteilleni ja sujautin aamutohvelini jalkoihin.
Kävellessäni kierreportaita alas muistot edellisyöstä palautuivat mieleeni selkiyttämään kokonaiskuvaa. Samassa huomasin pöydällä lojuvan korin ja siinä tuhisevan kaon, Skipion. Ajatuksia sateli päähäni, enkä muistanut pelkästään mikä kao oli, vaan myös, että kaupungissa olisi kaohoitola nimeltään Sateenkaari. Ehkä tämänkin kaon tiedot, kuten melkein kaikkien muidenkin kaojen tiedot, olisi rekisteröity kaohoitolaan.
- Äyväy! kuului korista, joka edelleen jökötti keskellä pöytää.
- Ai niin, meinasin unohtaa sinut kokonaan! Huomenta Skipio, tervehdin kaoani, joka paraikaa yritti päästä pois korista.
- Kelpaako aamupalaksi kaurapuuro? Laitan meille kahdelle, ehdotin Skipiolle. Skipio kurkotteli korin reunan yli ja nyökkäsi.
Loppuaamu sujui, kuin rasvattu. Sain syöttää puuron Skipiolle, sillä kävi ilmi, ettei se osannut käyttää lusikkaa. Puin päälleni syysvaatteet ja änkesin oman vauvana käyttämäni pipon Skipion päähän. Lastasin kantokoriin Skipion ja pari pientä huopaa, ja pian olimmekin valmiina lähtöön.
Leuto syystuuli puhalsi ulkona, kun talsimme leveähköä hiekkatietä kohti kaupunkia. Muutamassa ristetksessä emmin hieman minne kääntyä, mutta lopulta pääsimme hoitolalle. Kun astuin etuovista sisään lämmin ilma tulvahti kasvoilleni. Tepastelin vastaanottovirkailijan kojulle.
- Nimi? vastaanottovirkailia kysyi.
- Nimeni on Lori-Beth McKinley.
- Ketä olette menossa tapaamaan?
- Hmm, en oikein tiedä. Mistä voisi saada selville kaon tiedot?
- Kolmas ovi oikeanpuoleiselta käytävältä.
- Kiitos paljon.
Jatkoimme Skipion kanssa matkaa. Käännyimme aulasta oikeanpuoleiselle käytävälle ja kuljimme kolmannelle ovelle. Ovi aukeni itsestään ja työpöydän takana istui ystävällisen näköinen nuori nainen.
- Huomenta, tervehdin.
- Huomenta, huomenta, nainen vastasi.
- Asia on nyt näin, että löysin eilen yöllä kotiportailtani tämän kaon heitteille jätettynä. Löytyisiköhän tästä kaosta tietoja?
- Uskoisin näin. Kertoisitteko kaonne nimen?
- Skipio.
- Selvä on, odottakaa hetki niin etsin arkistoista.
Nainen penkoi hetken aikaa arkistokaappeja, kunneas löysi etsimänsä.
- Näin olkaa hyvä. Mitä haluaisitte tietää? nainen uteli.
- No, varmaan minun olisi hyvä tietää kaoni ikä ja...
- Hoituu! Katsotaan, kaosi on syntynyt elokuussa. Tarkalleen elokuun 4. päivänä, joten se on noin kolme kuukautta vanha.
- Kiitoksia paljon. Uskon myös vahvasti että se on poika, mutta...
- Tarkistetaanpa sekin tässä samalla. Ja... kyllä, se on poika. oliko muuta?
- Ei oikeastaan. Kiitoksia vielä kerran ja hyvää päivänjatkoa.
- Kiitos samoin.
Kävellessämme ulos hoitolasta olin erityisen hyvällä tuulella. Poikkesimme matkalla hetkeksi puistoon nauttimaan pilvien takaa paljastuneesta auringosta. Skipio oli putoilevista lehdista aivan innoissaan ja ryntäili sinne tänne koittaen napata ne ilmasta.
Kun viimein päivä alkoi päättyä ei kumpikaan olisi halunnut lähteä. Illalla nautin kunnon kupillisen teetä Skipion ryystäessä tuttipullollista lämmintä maitoa. Olimme kumpikin voipuneita pitkästä päivästä, mutta silti onnellisia. Päivä oli ollut niin mukava.

Nimi: Lori-Beth (a.k.a Redhead)

03.07.2011 20:55
Istuin sängyssäni valveilla. Kello oli jo reippaasti yli keskiyön, mutten saanut millään unta. Ulkona rajuilma piiskoi taloni seiniä ja kattoa. Jossain kaukana välähti salama ja pian jyrähtikin oikein kunnolla. Säikähdin melkeinpä puolikuoliaaksi, ja piilouduin peiton alle. Minkäs sille voi, jos pelkää ukonilmaa.
Sade vihmoi ikkunalaseja. Yhtäkkiä ukkosen jyrähdyksen jälkeen kuulin ovelta koputuksen. Luulin ensin kuulleeni harhoja, mutta pian joku koputti uudestaan. Kömmin ylös sängystäni, kietaisin aamutakin ylleni, sujautin jalkani puputohveleihini ja kiirehdin avaamaan ulko-oven. Ovella ei ollut ketään, vain pieni huopaan kääritty mytty. Huomasin viime tingassa tumman hahmon juoksevan puiden lomitse metsän siimekseen. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin, mutta päätin mennä sisään tutkimaan minulle jätettyä myttyä.
Riensin keittiöön kori olallani. Huomasin vällyistä pilkistävän rähjäisen kirjekuoren. Nappasin kuoren hyppysiini ja revin sen auki. Sisältä paljastui hauraalle ja harvinaisen nuhjuiselle pergamentille kirjoitettu kirje. Siinä luki:

Sinulle, joka löysit korin: En voinut pitää tätä kaoa, joten lahjoitan sen teille. Huolehdithan siitä, kuin omastasi, ja jos et huolehdi, niin varmista, että se pääsee hyvään kotiin.

Luin kirjeen huolellisesti ainakin kolme kertaa. Ensimmäinen kysymys, joka pulpahti mieleeni oli: mikä ihme on kao? Nimi kuulosti jotenkin kummallisen tutulta, mutten muistanut, missä olin sen kuullut. Pinnistelin muistiani, mutten saanut ajatustakaan "kaoista" mieleeni. Päätin pohtia sitä aamulla, sillä nyt minulla oli tärkeämpääkin mietittävää. Mitä tuo huopamytty oikein piti sisällään?
Raotin vällyjä hieman. Sisältä paljastui pieni ja karvainen pallo. Niin, pallo oli ensimmäinen sana, joka kuvaili tuon otuksen muotoa. Ja se oli totta tosiaan pieni ja karvainen. Tuo "kao" raotti pieniä tummanruskeita silmiään ja sanoi:
- Ääti.
Olin aivan ymmälläni. Tiesin että otus tarkoitti sillä, että olisin sen äiti, mutta että se osasi puhua? Ja että juuri minä olisin se äiti? Enempää en kuitenkaan kuhninut, sillä kao oli tuumaustaukoni aikana alkanut järsimään korinsa reunoja ja parkumaan kovaäänisenti.
- Hyss. Ei mitään hätää. Äiti on tässä, rauhoittelin ja kuin ihmeen kaupalla kao rauhoittui.
- Ä-ä-ääti? kao kysyi hämillään.
- Juuri niin. Vaikka olen tosin ehtinyt olla äitisi vain muutaman minuutin. Ja jos en vallan erehdy, minun olisi hyvä tietää nimesi. Enhän minä voi kutsua sinua aina vain kaoksi, naurahdin.
- Mi-minä, Skipio, kao sopersi.
- Jaa, vai niin. Skipio, mutisin itsekseni.
- Taidat olla hieman nälkainen? kysyin Skipiolta.
- Mi- joo, se sanoi ja nyökkäsi hymyillen.
- En ole aivan varma, mutta uskon, että juot lämmintä maitoa? kysyin. Skipio alkoi pomppimaan korissaan hymisten iloisesti. Tulkitsin reaktion myöntäväksi vartaukseksi. Laitoin kattilallisen liedelle kuumenemaan ja tuttipullon keittiötasolle odottamaan täyttöä. Uskoin, että tästä tulisi pitkä, mutta rattoisa yö...

Jatkuu huomenna, sillä en ehdi kirjoittaa enempää... ;-)

Nimi: Lucy

16.01.2011 16:59
Jatkoa..

Kävelin ja otin Anna pois hyppimästä. Kello olikin jo aika paljon.
Anna meni pesulle ja vessaan. Kun Anna oli tullut niin minä menin sinne. Anna meni pedilleen ja odotteli minua. Pesin hiukseni ja hampaani. Vaihdoin yökkärin päälleni. Kerroin Annalle iltasadun :
Olipa kerran....
Ja Anna nukahti. Sammutin valot ja menin itsekkin nukkumaan.

Aamulla:

Heräsin siihen kun aurinko paistoi suoraan silmiini.
Anna näyttävästi nukkui vielä. Menin keittiöön ja tein meille aamupalaa. Pistin leipää ja mehua. Luin lehteä ja siinä kerrottiin että Koulussa on nykyään liian vähän oppilaita. Ajattelin kunnes Anna tulle pöytän ja huutaa huomenta!
- Huomenta,otatko leipää?
- Juu voin ottaa.
Rupesimme suömään leipiämme.
Mitä haluaisit tehdä tänään? Kysyin.
- Mennään puistoon!
- Okei. Vastasin.
Söimme leipämme ja vaihdoimme vaatteet.
Lähdimme ulos kohti puistoa tai itse asiassa puisto oli aivan siinä lähellä.
Puisto oli mielestäni valtava. Anna mei keinuun ja minä hänen perässään. Annoin Annalle vauhtia. Anna oli nopea ja meni kiipeilemään ja sitten hän meni hiekkalaatikolle. Teimme yhdessä Annan kanssa valtavan linnan. Kunnes pikku poika tuli ja rikkoi sen. Meinasin alkaa huutaa hänelle mutta en kehannut.
Lähdimme Annan kanssa kotiin. Anna juoksi niin kovaa että kaatui. Polveen tuli haava. Menimme kotiin ja laitoin siihen puhdistus ainetta ja laastarin. Anna kilju koska häntä kirveli.
-Kyllä se paranee. Lohdutin häntä.
-Toivottavasti. Anna sanoi. Ja hymyili pienesti.

LOPPU

Ei tästä kyllä kovin pitkä tullut.. :--D

Vastaus:

No tämä oli paljon parempi, saat 200 sk

Nimi: Lucy

16.01.2011 15:43
Kävelin hoitolaan. Katsoin kelloa ja huomasin olevani myöhässä. Juoksin nopeasti khoitolaan nimeltä sateenkaari. Menin sisälle ja näin Annabethin. Annabeth juoksi minua päin ja halasi. Kysäsin että mistäs moinen? - En tiedä. Anna sanoin. Lähdimme kävelemään kohti taloamme. Matkalla olimme hippaa ja tietenkin minä jouduin jäämään. Sain Annan kiinni juuri ja juuri kunnes olimme sisällä. Kysyin Annalta mitähän haluaisi tehdä. Anna vastasi: - Leivotaan muffinsseja. - Selvä. Vastasin ja hymyilin hänelle. Otimme ainekset kaapista kunnes aloimme leipoa. Yllätyin kuinka hyvä hän oli leipomaan. Kun saimme ne valmiiksi maistoimme niitä ja ne oli erittäin hyviä. Istahdimme pöytään ja juttelimme monesta asioista kunnes kysyin haluaisitko aloittaa koulun? - Ehkä jossain vaiheessa. Anna sanoi. -Selvä. Anna huomasi sänkyn joka oli muhkea ja tietenkin hän meni heti siihen ja alkoi pomppia. Kielsin Annaa mutat hän ei kuunnellut.

Jatkan tänään tän loppuun. : koska pitää mennä : Siks tää on tosi mini.

Vastaus:

Ihan kiva tarina. Tätä saisi pidennettyä, jos laittaisit esim:
- Selvä, vastasin ja hymyilin hänelle.

Nimi: Miraa :)

10.12.2010 21:18
Tarinan kirjoitan taas


Heräsin ukkosmyrskyyn. Titta ja Riina nukkuivat, mutta Vanille ei.
Se oli ilmeisesti peloissaan, sillä tärisi. Nousin sängystäni ja laitoin sille heinää, jotenkin ihmeessä se yritti päästä pois häkistään.
- Hei, minne matka? kysyin.
Pupu tuijotti minua ja alkoi hyppiä. Halusikohan se syliini? No, nostin Vanillen ylös häkistään ja aset pienen rievun sängylleni. Asetin Vanillen siihen, tiedän, vähän outoa, päätin vain silittää sitä hetken. Se rauhoittui, niinkuin sadekin. Päätin huomenna mennä kauppaan ja vähän matkustelemaan, koskahan viimeksi käytiin kaojen kanssa matkoilla?
Mutta kyllä Vanillekin ansaitsi vähän lomaa. Pitäisiköhän lähteä kunnon matkalle? No, ei ehkä. Voisi pieni puistoreissu kyllä tehdä terää. Nukahdin ajatuksiini.

Aamulla;

Vanille nukkui edelleen vierelläni. Oij, söpöä, ajattelin. Nostin sen varovasti häkkiinsä.
- MOI! Titta sanoi lujaa.
- Ai, huomenta. Mitä jos lähdettäisiin tänään vähän puistoon ja kauppaan? kysyin.
- Lähdetään metsään, sanoin.
- JOOH, kivaa! Titta sanoi.
- Otetaan Vani mukaan, uninen Riina sanoi.
- Selvä, ensin menette pukemaan,sitten syömään ja sitten hammaspesulle, tänään syödään ravintolassa, sanoin.
Kaot alkoivat heti toimia.
Kun oli aamupuuhat tehty, lähdimme kauppaan.
( ostokset ostosviekussa )
( jatkuu.. )

Vastaus:

Saat 200sk

Hieman virheitä, pääosin hyvä. Juoni +

Nimi: Kitty

14.11.2010 10:52
Tästä voi tulla vähän lyhyt, koska kirjotin tosi pitkän jaa se hävis! Ja mua harmittaa, mut yritän kirjottaa samantapasen..


- Kittyn kertomaa-
Heräsin ja avasin silmäni.
Vilkaisin herätyskellon digitaali-kelloa. Se näytti 8: 49.
Ajattelin järjestämääni Egyptin matkaa.
Ville ja Tessa pääsisivät tuulettumaan kunnolla.
Luna saisi mennä Candin ja hänen kaonsa luo matkan ajaksi.
Olin todella kiitollinen Candille siitä.
Sitä paitsi, oli asia josta halusin pitää kiinni ja siksi Egyptin matkalle olisi lähdettävä pikaisesti.
Se asia oli joulun vietto täällä kotisuomessa.
Halusin katsella Suomen lumisia maisemia, jakaa lahjat suomalaisen kuusen alla, syödä suomalaisia jouluruokia ja käydä suomalaisten joulusaunassa.
Jotkuthan lähtivät jouluksi lämpimään, mutta minä en.
Siksi järjestin asiat niin, että palaamme ennen joulua.
Hymyilin ja menin vaatekaapille.
Pukeuduin ja harjasin hiukseni. Sitten menin alakertaan.
Noin 25 minuuttia myöhemmin kuulin kuinka vessan ovi kolahti kiinni. Joku oli siis juuri mennyt suihkuun. Ja se tarkoitti että se joku oli äsken herännyt Ville tai Tessa.
Laitoin pöytää aamupalakuntoon ja hyräilin Bon Jovin biisiä:
" It` s my life ".
Avasin telkkarin kaojani varten.
Portaikosta ilmestyi äsken suihkuun mennyt kao.
Se oli Tessa.
- Huomenta, sanoin Tessalle.
- Huomenta, Tessa vastasi ja istui pöytään.
Kaadoin Tessan Mymmeli-mukiin juotavaa ja sanoin:
- Kävin eilen vähän ostoksilla. Matkasta en maininnut mitään.
Tiesin Tessan ihastuvan kun kerroin ostoksista.
Se sanoikin:
- Voi kun ihanaa, Kitty!! Kiitos! Missä ne ostokset on?
Näytin Tessalle ovenpieleen laskettuja kasseja jotka tursuivat tavaraa. Tessan silmät säihkyivät.
Me molemmat kiinnitime huomiomme portaikkoon josta Ville jo laskeutui aamiaiselle.
- Huomenta Kitty, se sanoi,
- Ja huomenta Teresa, se jatkoi.
Ei voinut olla huomaamatta miten Tessa katsoi Villeä.
Oli selvää, että kaoressu oli korviaan myöten rakastunut.
Hymyilin ja kutsuin Villen (tahallani) istumaan Tessaa vastapäätä.
Tessa oli aivan Villen lumoissa kun tämä istui ja söi muroja joita olin sille tarjonnut.
Sitten tuli Luna.
Se istui siskonsa Tessan viereen ja toivotti unisena kaikille huomenta.
- Huomenta pikku-lumme, Ville sanoi Lunalle.
Luna otti Niiskuneiti-mukin ja katsoi minua.
Kaadoin Lunalle maitoa mukiin.
Kaikista ihaninta Lunasta oli heti herättyään saada (mieluiten muumi-mukista) mukillinen lämmintä maitoa hunajan kera.
Koska Tessa tiesi tämän, hän otti hunajapurkista kimpaleen kultaista hunajaa, ja tiputti s4nsiskonsa aamiaismaitoon.
Luna katsoi isosiskoa kiitollisena.
Kun Luna oli syönyt ja Tessa istui Villen kanssa katsomassa telkkaria, pyysin Lunan huoneeseeni.
Näytin Egypti-liput, ja sanoin:
- Nämä ovat minulle ja isommille koille, alä paljasta yllätystä.
Kun näin Lunan ilmeen, sanoin:
- Sinä pääset Candin luo neljäski yöksi tai viideksi jos matkat kestää... Mutta pääset sitten jonnekin muualle.
Jooko?
- Okei.
Menimme takaisin keittiöön ja kaot kävivät ostosten kimppuun.

- Tessan kertoma aamusta -

Heräsin, nousin ja menin suihkuun.
Vesi oli ihanan lämmintä.
Pestessäni hiuksiani ruusuisella shampoolla, ajattelin Villeä.
Hän oli niin söpö!
Lopetin ja kääriydyin pyyhkeeseen.
Sitten tein pyyhkeestä turbaanin ja puin päälleni aamutakin.
Katselin huuruisia peilikaapin ovia ja kirjoitin siihen:
OLET IHANA, ja toivoin Villen olevan seuraava kylppärissä.
Ehkä Ville lukisi tekstin.
Hiivin Villen huoneen ovelle ja kurkistin sisään.
Siellä hän nukkui söpönä.
Vilkaisin kelloa. Se oli 9: 22.
Hymyilin ja menin alakertaan.
- Huomenta, Kitty sanoi.
- Huomenta, vastasin ja huomasin värikkäät kassit jotka pursuivat tavaraa. Kitty oli käynyt ostoksilla.
Ihanaa!! Unohdin jopa villen hetkeksi.
Mutta muistin hänet taas kun hän istui minua vastapäätä ja sanoi pokkana:
- Huomenta Teresa.
Myöhemmin tuli Luna.
Katsastimme ostokset ja Kitty häipyi jonnekin Lunan kanssa.
Silloin oli Villen kanssa kahdestaan...
Loppupäivän vietimme kotona.

- Villen kertoma aamusta -
Heräsin ja menin suihkuun.
Kun lopetin kuivattelin pyyhkeesen ja vilkaisin peilikaapin huuruisiin oviin.
Erotin niissä tekstiä.
Siinä luki:
Olet ihana.
Jäin pohtimaan tekstiä, koska vaikka kirjoittaja saattoi olla Kitty, oli myös mahdollisuus että tekstin oli kirjoittanut minulle suloinen teinityttö....
Menin alakertaan ja istuin Teresaa vastapäätä.
- Huomenta, sanoin Kittylle ja Teresalle.
e vastasivat, enkä ole varma kuvittelinko vain, vai katsoiko Teresa minua helläati...
Lunalle sanoin:
- Huomenta pikku-lumme.
Luna joi perinteisen aamumaitonsa ja kävimme Kitty nostamien tavaroiden kimppuun. Tiesin Teresan olevan iloinen ostoksista.
Sitten Kitty ja Luna häipyivät jonnekin, ja minä jäin ihanan Teresan kanssa kaksin.
En vielä uskaltanut sanoa mitään..
Vaikka kun teeveestä tuli bratz-mainos, sanoin:
- Teresa, sinulla on kauniit hiukset aamuisin.
Se kuulosti varmaan kömpelöltä, mutta Teresa näyttti ilahtuvan ja sanoi:
- Kiitos paljon.
Kun Kitty ja Luna tulivat takaisin jatkoimme päivää normaaliin tapaan.
Ehkä minäkin jätän Teresalle jonkun viestin.
Jos se viesti nyt oli Teresalta....
Toivon niin.

LOPPU.
Tommonen siitä nyt tuli, ihan ok..?

Vastaus:

Hyvä tarina, taisin löytää jonkun verran virheitä, mutten paljon.
Saat 600 sk

Nimi: Tuikkis ja toverit

25.10.2010 07:09
Jatkoa edelliseen... ~

Katselin huvittuneena melkein toisissaan kiinni istuvia kaojani.
- Awww, sanoin virnuillen. Hanna irvisti minulle ja siirtyi takaisin omalle penkilleen.
- Paina siitä napista! huusin Retasulle lasin takaa. Kao tajusi mitä tarkoitin ja meni painamaan tuulilasin vieressä olevaa nappia, josta lukko aukesi.


Avasin pelkääjänpaikan oven ja kurotin painamaan nappulaa, josta takapaksin sai auki. Luukku aukesikin naksahtaen ja työnsin ostoskassin sinne. Sitten nauroin takapenkillä kököttäville kaoille omaa tyhmyyttäni.
- Kuinka joku voikaan olla niin pönttö, että unohtaa auton avaimet virtalukkoon? käkätin Hannan ja Retasun vilkaistessa toisiinsa ja yhtyessä nauruuni. Sitten tuijotin tarkemmin Hannan naamaa.
- Mutta kuinkas sinä olet ihan veressä?! kysyin pelästyneenä ja juuri otollisella hetkellä penkin alta pilkotti Hannan sinne viskaama verinen nenäliina.
- Nyt haluaisin kuulla, miksi? sanoin huolestuneena. Retasun ilme muuttui pelästyneeksi ja se alkoi puhua vapisevalla äänellä.
- Sorisorisorisori! Mä löin Hannaa nenään kun se puhui mulle kaikkea kamalaa että mä joudun takaisin Sateenkaareen kaikkien haukuttavaks! Ja mua ei kuitenkaan haeta sieltä enää ikinä koska musta ei tykätä kun olen outo ja... Retasu kertoi yhteen menoon ja tärisi katseeni edessä. Otin Retasun syliini ja halasin sitä hellästi.
- Kuules nyt. Mä en ole viemässä sua yhtään mihinkään ja Hanna sais nyt hävetä oikein kunnolla käytöstään tänään.
Osoitin viimeiset sanani Hannalle.
- Pyyhipäs nenäsi kunnolla niin lähdetään.
Hanna otti ojentamani nenäliinan myrtyneenä ja hämmentyneenä, putsasi nenänsä ja pisti paperin taskuunsa. Se jäi takapenkille kun minä otin Retasun etupenkille. Huristelimme takaisin kotiin Hanna puhunut koko reissun aikana sanaakaan.




ILTA HANNAN NÄKÖKULMASTA

Kun Tuikkis oli ajanut kotiin, olin ensimmäinen joka hyppäsi autosta ulos ja menin ovelle odottaen että Tuikkis avaisi sen. Retasu nousi autosta toisena ja meni tietenkin Tuikkiksen kanssa kantamaan ostoksia. Minua harmitti tosi paljon. Nyt sitä oltiin olevinaan kauheita Tuikkiksen pikku enkeleitä, ajattelin ja nyrpistin nenääni kun Tuikkis purskahti nauruun Retasun sanottua jotain hirvittävän ”hauskaa”.
- Olet sinä aika veijari! kuului hänen kikatuksensa kun hän laittoi oven kiinni ja lähti tulemaan juuri tällä hetkellä vihaamani kaon kanssa ovelle. Retasu laski kassin maahan, kaivoi sieltä avaimen ja avasi oven. Se antoi muka ritarillisesti Tuikkiksen mennä ensin ja meni vasta sitten itse kassia raahaten. Tämähän oli huutava vääryys! Tömistelin sisään ja paiskasin oven kiinni apinan raivolla.
- Hanna on nyt välillä tuollainen, älä välitä! kuului Tuikkiksen kailotus alakerrasta, ja olin varma että hän teki niin vain ärsyttääkseen minua.
- No mikäs itte oot, pikku lellikkien ottaja ja maailman huonoin hoitaja! karjaisin takaisin ja rymistelin portaat ylös huoneeseeni. Pamautin tämänkin oven kiinni niin että ikkunalasit helisivät ja heittäydyin yläsänkyyn. Purskahdin itkemään niin rajusti että Reita nosti kuononsa sänkyni laidalle ja kapusi viereeni. Se lipaisi kättäni ja minä halasin sen pehmeää turkkia.
- Kaikki menee ihan tyhmästi tänään, nyyhkytin surkeana. Sitten kuulin alakerrasta huudon:
- Hanna! Tuu ryhmäkuvaan! Retasu kutsui.
- No enkä varmaan tuu! Nauttikaa te vaan helposta elämästänne! huusin takaisin kiukkuisena ja itkunsekaisella äänellä.
- Ei sit. Reitaaaa, tuu, Retasu huikkasi takaisin ja sitten tuli hetki hiljaista. Pyyhin silmiäni ja tarrauduin Reitan turkkiin tiukemmin, mutta se riuhtaisi itsensä irti ja lönkytteli alakertaan.

- Mee sitten, tyhmä! mutisin vihaisena ja kuuntelin masentuneena kun Tuikkis huusi: Hymyä! ja sitten selvästi valokuva oli otettu. Kului taas muutama hiljainen minuutti, kunnes Retasu pomppi portaat ylös ja avasi huoneen oven, joka vielä ennen Retasun tuloa oli kokonaan minun. Se nousi ja otti minun ja Tuikkiksen bestiskuvan kehyksistä, kiskaisi sen siitä irti ja laittoi roskikseen. Minä tuijotin myrtyneenä kun Retasu pisti uuden kuvan kehykseen ja riensi näyttämään Tuikkikselle. Minä tuijotin edelleen roskikseen, jossa entinen valokuva oli. Miten Retasu saattoi? Toisaalta minua ei enää voinut vähempää kiinnostaa.



Painuin niiskuttaen alakertaan ja tein itselleni leivän. Retasu tuli perässä ja hymyili minulle vajaalla hammasrivistöllään ärsyttävästi. Mulkaisin sitä halveksivasti ja voitelin leipäni valmiiksi. Sitten odotin että Retasu oli saanut leipänsä valmiiksi ja kamppasin sen ohimennen. Retasun leipä putosi alassuin lattialle ja oli aivan karvainen sen nostaessa leivän.

- Kannattaa katsoa, mihin astuu! totesin vahingoniloisena ja hymyilin vähintään yhtä ärsyttävästi. Nyt oli sen vuoro irvistää suuttuneesti. Retasu heitti lattialle pudonneen leipänsä Reitalle ja pinkaisi kantelemaan Tuikkikselle.

- Hei Tuikkis, Hanna kamppas mut! se inisi Tuikkikselle joka tuli keittiöön, nappasi minulta juustovoileivän kädestä ja ojensi sen Retasulle.
- Onko nyt hyvä mieli? hän kysyi minulta tuimasti. Minä näytin Tuikkikselle rumaa käsimerkkiä.

- Kuule, ellen olisi näin hellämielinen, tietäisin yhden pikku kaon joka on kohta kotiarestissa! Tuikkis ärähti tosi vihaisen näköisenä ja painui Retasun kanssa katselemaan elokuvia. Minun teki mieli kirkua kateudesta. Tämä oli niin väärin, ajattelin raivoissani. Menin ulos potkimaan palloa vajan seinään, harjoittelin maalipotkuja. Nyt vain mikään potku ei tuntunut kivalta.
- Epistä, epistä, epistä… hoin joka potkun välissä. Sitten potkaisin pallon viimeisen kerran huti ja istuin maahan mököttämään. Nyt Tuikkis kuitenkin tulisi pihaan ja soittaisi Adeliinalle, että minut pitäisi viedä takaisin Sateenkaareen. Istuin siinä niin kauan, että nukahdin.




- Katsokaa!
- Haahahahaa, ei oikeesti!
- Miks sulla on tuollaiset rumat korvat?
- Ja tollanen naurettava t-paitakin vielä!
- Joku nolo se on, mennään hakkaamaan se!

Tuijotin hädissäni ympärilleni kerääntynyttä kaojoukkoa, joka uhkaili ja solvasi minua. Jokainen sana viilsi sydäntäni kuin kuuma puukko. Kyyneleet noruivat pitkin poskiani.

- Tuikkis, tuu auttamaan! huusin avuttomana. Nyt väkijoukon keskeltä erottui Tuikkiksen ja Retasun hahmot. Kummallakin oli häijy ilme naamallaan.

- Ei meitä kiinnosta! Sä olet vain mitätön olento, me olemme nyt bestikset! Hyvästi vaan! Tuikkis huusi minulle takaisin ja kaojoukko purskahti nauruun, ja Retasun ääni kaikui ylimpänä.

- Meillä on kivaa ilman sua! Haaveile sä vaan uudesta hoitajasta, mutta sitä et kyllä tuu saamaan, Retasu huikkasi ja tämä ennen niin mukava kaksikko katosi ja ajoi pois lilalla autolla, jonka takapenkillä minäkin olisin voinut istua…





- EIIIIIIIIIIH!

- Hanna, Hanna!
Heräsin kostealta ruoholta. Retasu oli vieressäni ja katsoi minua pelästyneenä.
- Mikä hätänä? se kysyi huolissaan ja nosti minut pystyyn. En tiennyt miksi, mutta heittäydyin suoraan ystäväni syleilyyn ja rupesin itkemään. Retasu halasi minua ymmärtäväisesti.
- No kun mä näin ihan kamalaa unta että mut oli viety takaisin Sateenkaareen! kerroin surkeana. Retasu hämmentyi.
- Vaikka Tuikkis haluais viedä sut Sateenkaareen, mä en antais sen viedä sua. Ja mä tulisin sun mukaasi, se selitti rauhoittavasti ja silitti otsahiuksiani. Poskillani noruivat nyt aidot kyynelvanat ja tunsin oloni kauheaksi. Tuikkiskin tuli pihalle.
- Voi Hanna pieni. Nukahdit sitten tänne ruoholle, hän totesi hellästi ja nosti minut syliinsä. Painoin pääni Tuikkiksen harteelle ja itkin.
- Älä itke, kaikki on hyvin. Anteeksi kun mä huusin sulle, kuiskasi Tuikkis hiljaa ja antoi pienen suukon poskelleni. Menimme kaikki yhdessä sisään ja laitoimme iltapalaksi puuroa. Kun Tuikkis nosteli puurolautasia ja hilloja pöytään, hän tuli kysyneeksi unestani.
- Mistä sinä näit unta? hän kysyikin. Minä vääntelehdin tuolillani vaivaantuneena. Sitten selitin koko jutun alusta alkaen. Kerroin myös, miltä minusta tuntui kun Tuikkis huusi minulle. Tuikkiksen ilme muuttui surulliseksi.
- En mä tarkoittanut, että sulle tulisi paha mieli. Anteeksi, hän sanoi katuvana ja halasi minua jälleen.
- Anteeksi sullekin, kun mä olen ollut koko päivän niin hankala, vastasin ja otin Retasun ojentaman puurolautasen. Ruiskutin puurooni hymynaaman mansikkahillolla, ja Tuikkis piirsi omaansa nimikirjaimet. Retasu näytti kiinnostuneelta ja kuiskasi korvaani:
- Ne on Tuikkiksen poikaystävän nimikirjaimet!
- Kuka on… aloitin mutta Tuikkis keskeytti:
- Älä nyt! ja punastui kauttaaltaan.
- Awww, minä ja Retasu sanoimme kuorossa ja Tuikkis päätti syödä puuronsa olohuoneessa.


~ The End ~

- Mitähän me tästä opimme?

”Sen, että AWWW on tosiaan taikavoimainen sana!”

Vastaus:

Todella loistava, ei ainakaan paljon kirjotusvirheitä, ellei ollenkaan.
saat 700 sk

Nimi: Aivi

22.09.2010 18:35
Anni ratsasti Bailando nimisellä hevosella. He ratsastivat käyntiä sitten he nostivat ravin.
-Keventäkää. Anni näin yks kaks yks kaks,ohjaaja huusi. Anni yritti parhaansa. Kun tunti loppu Anni hoiti Bailando ja lähdimme kotiin. Kotona tein ruuan ja söimme. Sitten katsoimme Salkkarit. Loppu!
P.S. Mä olen tottunut saamaan rahat sitten kun jatko on ilmestynyt.

Vastaus:

Sekoilin jotain, saat 100sk

Nimi: Miranda

19.09.2010 12:59
Kiitti et poistit sen, se meni pieleen. Kun annoit siitä rahaa, niin jos annat tästä tarinasta vaikka 200sk niin sitten annat mulle vaan 150sk.

Istuimme syömässä aamupalaa. Oli hiljaista, kaikilla näytti olevan tylsää.
- Mentäisiinkö tänään vähän shoppailemaan? Kysyin.
- Joo! Titta sanoi.
- Jee ! Riina karjaisi.
- Rauhoittukaas nyt, ennen ei lähdetä minnekkään kunnes ollaan syöty kunnollinen aamupala, sanoin.
Kaot alkoivat mutustaa ruokaa.
- Meidän täytyy ostaa ruokaa, leluja ja ruokaa Vanille, mietiskelin.
- Syöty, molemmat vastasivat.
- Hyvä, sanoin ja nostin kaikkien meidän lautaset ja laitoin ne tiskikoneeseen.
Sitten lähdimme pukemaan.
- Teille täytyy ostaa vaatteita, vanhat ovat hyvin kuluneet, sanoin.
- Joo, Titta sanoi samalla kun leikkasi saksilla purkaantunutta lankaa paidastaan.

Kun olimme valmiina lähdimme odottamaan bussia.
- Kymmenen ja kaksikymmentä..öö se tekee.. , jupisin itsekseni.
- Mitä sinä touhuat Mira? Titta kysyi.
- Minä laksen rahoja, hei viito Riina! Huusin äkkiä kun näin bussin tulevan.
Riina viittoi ja bussi pysähtyi.
Astuimme sisälle bussiin, maksoimme ja menimme istumaan.
- Minä haluan painaa, Riina sanoi ja painoi.
Jäimme pois ja suuntasimme heti kauppakeskukseen.
( Laitan ostokset ostosviekkuun )

Jatkuu..

Vastaus:

Ok, oikein hyvä tarina. En löytänyt paljon edes virheitä.
Saat 150sk

Nimi: Aivi

15.09.2010 15:56
Heräsin ja lähdin tekemään aamiasta. Kun se oli valmis kävin herättämässä Annin. Kun Anni heräsi minä lähdin syömään. Anni tuli yläkerrasta alas.
-Anni syöhän ja sitten tehdään lotto,sanoin.
-Joo. Lähdin pesemään pyykkiä ja kun se oli valmis annoin Annille kupongin johon voi laittaa lotto numerot. Lähdimme kävelemään kaupalle. Annoimme lapun kassatädille ja lähdimme tallille. Anni hoiti hevosta ja laitto sille satula ja suitset. Kun tunti alkoi menin katsomaan sitä katsomoon. Jatkuu...
P.S. En kerkee kirjoittamaan enempää mutta jatkan ensi viikon keskiviikkona.

Vastaus:

Ok, tästä en anna mitään, kun tämä on aika lyhyt.

Nimi: Kitty

05.09.2010 12:02
No mulla on ollu kyl kieltämättä vähän taukoo, kun ei o tällä hetkellä konetta.....
Yritän kyl pääst aina ku vaan ehin

Avasin silmäni.
minulla oli jostain syystä ihana olo ja yritin kuumeisesti keksiä, miksi.
Nousin sängystä ja puin aamutakin päälleni. Katseeni osui pieneen limen vihreään(se on mun lempiväri ) ilmoitustauluun johon oli kiinnitetty valkoinen muistilappu.
Lapussa luki koukeroisella käsialalla:

LOTTO SUNNUNTAI
KELLO: 15.20 TVKao

NIIN TIETYSTI!
Oloni johtui siitä, että tänään katsoisimme Lotto-arvonnan, ja saisimme tietää voittaisimmeko jotain.
Tunsin kuinka vatsassani hiukan kipristeli.
Se oli jännitystä.
Astelin Lunan huoneen ovelle, ja huomasin
yllätyksekseni että Luna istui sängyllään ihan hereillä ja katseli ikkunasta ulos.
Jokin minut sai jatkamaan alas, häiritsemättä Lunaa.
Otin jääkaapista voiöleipiä, pekonia, kananmunia, viinirypäkeitä, lohta,hilloa, maitoa ja mehua.Otin kaapista muroja ja keksejä.
Tein Lunan kaakaon valmiiksi ja laitoin sen odottamaan Lunaa.
Kiki taapersi keittiöön.
- Uonta! Kiki toivotti.
- Huomenta vain, vastasin sille.
Luna asteli portaat alas.
Menin halaamaan häntä.
- Huomenta Kitty, se sanoi ja otti kaakaonsa.
Syötin Kikille vihannesmuonaa ja Kiki söi hyvällä halulla.
Kun aamiainen oli syöty, Luna sanoi lähtevänsä Retasun ja Hannan luo leikkimään.
Annoin luvan ja lähdin kikin kanssa asioille.
Kaupassa Kiki oli aivan innoissaan kaikesta ympärillään.
Se nukahti kun kävelin takaisin päin.
Laitoin Kikin sänkyyn nukkumaan ja menin itse kuuntelemaan Justin Bieberin musiikkia.
hetken päästä Luna palasi ja oli hiukan iloisempi.
Juttelin Lunan kanssa ja hän kertoi olevansa hiukan yksinäinen.
mieleeni tuli heti Teresa, jota pyysin hoidettavakseni, hän olisi hyvää seuraa Lunalle.
Sitten kiki heräsi.
Hän oli hyvin kuumeinen ja nuhainen.
Peittelin Kikin ja pyysin lunaa lähtemään apteekkin.
( käväisen lääköriviekussa heti kun ehdin )
Luna lähti mielellään ja minä avasin telkun.
Lotto alkaisi pian.
Minua jännitti.
Luna palasi pian ja katsoimme yhdessä arvonnan.
luna katseli vielä Kaon perhetttä, ja minä soitin Tuikkikselle.
Annoin Kikille lääkettä ja laitoin hänet nukkumaan.
Raukka näytti todella kipeältä.
noin kymmeneltä Luna meni nukkumaan.
Söin pienen iltapalan ja meni itsekin nukkumaan.
LOPPU

Vastaus:

Juu ei mitään.
Vähän oli virheitä, mutta saat 200sk (:

Nimi: Sally

30.08.2010 17:56
Tarinani, oleppa hyvä!

Heräsin iloisena ja viekeänä pitkien yöunien jälkeen. Löntystin keittiöön laittamaan aamupalaa. Otin leipäkorista palan leipää ja laitoin siihen voita. Tein myös Leilalle ja Mansikille leivän. Sen jälkeen menin herättämään heitä. Istuin hiedän sängyllään hetken ja sanoin: HERÄTYS!! Kuulin pienten kaojen urputusta. Pian joku nousi ylös ja se oli Mansikki. Mitä sinä möykkäät? Mansikki kysyi.
On aamu, vastasin ja silitin sen päätä.
Tiedän, Mansikki vastasi ja käveli keittiön ovelle.
Tuletko? Mansikki huikkasi minulle.
Herätän Leilan ensiksi, vastasin ja aloin miettiä keinoja miten Leilan heräämään.
- HERÄTYS!!! huusin Leilalle. Ei vastausta. Huusin toisen kerran. Oli kokeillut herättää Leilaa noin 5 minuuttia kunnes kuulin Mansikin kävelevän eteiseen. Vihdoin Leila heräsi ja meni keittiöön. Söimme kaikki iloisena leipämme ja menimme pukemaan. Mansikki laittoi päälleen upean mekkonsa ja Leila laittoi t-paitansa ja shortsit.
Minne me mennään? Mansikki kyseli koko ajan.
Me menemme ulkoiluttamaan Tepsua, vastasin ja otin Tepsun fleksin naulakosta. Avasin ulkooven ja me lähdimme. Tepsu oli innoissaan niin kuin aina. Menimme ensiksi puistoon. Sillä aikaa kun minä istuin penkillä Teopsun kanssa kaot menivät keinumaan.
Tuu antaa vauhtii, Mansikki huusi minulle.
Juu juu, vastasin ja sidoin Tepsun fleksin kiinni tolppaan. Annoin heille todella kovat vauhdit. Pian sen jälkeen hain Tepsun ja jatkoimme matkaa. Emme jaksaneet mennä enää minnekkään vaan menimme kotiin.Laitoin Tepsun ulkotarhaansa ja menin sisälle. Sillä välin Leila olikin jo ehtinyt avata television. Menin hänen viereensä istumaan ja käänsin kanavan kakkoselle. Sieltä oli juuri alkamaisillaan Pikku Kakkonen.
Mansikki, tule tänne, huusin.
Pian jo Mansikki käveli olohuoneeseen. Viitoin häntä istumaan viereeni.Katsoimme Pikku Kakosen ja sen jälkeen menimme kaikki päiväunille.
LOPPU
(Oli aika lyhyt, ensikerralla pidempi)

Vastaus:

Oli se kieltämättä vähän lyhyt mutta muuten oikein hyvä! Kuvailua enemmän niin tarinaan saa rutkasti pituutta : )

Saat, 200sk

Nimi: Tuikkis & Kaot

29.08.2010 13:21
~ Yllätysvieraana kävelevä katastrofi ~

Tuijotin ikkunasta ulos kuin en olisi minnekään koskaan katsellutkaan. Tärisin hieman, koska lämmitys oli pois päältä ja pihalta veti. Hanna istui vieressäni kuin patsas ja tuijotti ulos samalla uneksuvalla tyylillä. Minua alkoi naurattaa, vaikkei tylsässä päivässä mitään hauskaa ollutkaan. Hanna kiersi silloin kätensä kaulaani ja tuijotti minua vähintään miljoona kertaa ikävystyneemmältä näyttäen.
- Mulla on tylsää, Tuikkis! Keksi mulle jotain tekemistä, Hanna pyysi surkeana pompatessaan omaan liukumäkivuoteeseensa ja laskien sen varmaan kymmenettä kertaa alas.
- Sä olet sanonut samaa jo ainakin viikon: Ei nyt. Eiks sun tarkoitus olis pitää mun kanssa hauskaa? se lisäsi itku silmässä. Minä tajusin, miten epäreilu olin sitä kohtaan ollut. Olimme vain syöneet, olleet hiljaa ja Hanna oli saanut jäädä kauemmas. Minä olin kamala hoitaja. Raastoin hiuksiani ja aloin hakkaamaan päätäni seinään. Se sattui, kun löi lujaa.
- ÄLÄ! Hanna kirkaisi ja kiskoi minut pois seinän luota. Tuijotin sitä niin poissaoleva ilme kasvoillani että purskahdimme kumpikin nauruun. Nauru kimpoili seinistä ja teki värikkääksi kaiken, kaiken sen, muistutti kaikesta ihanasta ja täydellisestä rikkoen hiljaisuuden ja poksauttaen tylsyyden kuin saippuakuplan. Minä olin täynnä uutta puhtia ja nousin seisomaan.
- Nyt mennään yhdessä tekemään sinulle se paita, päätin Hannan kasvojen kirkastuessa ja sen alkaessa hyppiä.
- Ihanaa, nyt tehdään kaikki se, mikä meiltä on jäänyt tekemättä jo aikoja sitten, Hanna huudahti onnellisena. Menimme ja levitimme suojiksi sanomalehtipaperia, kaikki sapluunat, värit ja kolme t-paitaa pöydälle ja olimme jo aloittamassa, kun sain tekstiviestin.
ODOTA SIELLÄ. TUON KOHTA YKSINÄISEN SINNE. ADELIINA.
Viesti oli aivan omituinen. Kuka oli yksin? Miksi? Hämmentyneenä tungin puhelimen hupparintaskuuni ja lampsin takaisin keittiöön, jossa Hanna odotti minua. Reita pyöri jaloissa niin kuin aina, kun se vaistosi hermostuneisuuden ja jouduin komentamaan sen olohuoneen puolelle, omaan koriinsa.
- No niin, aloitetaan, myhäilin kun meidät keskeytettiin jälleen. Ovikelloa rimputettiin muutaman kerran. Ovella oli Adeliina, jolla oli mukanaan pieni, Hannan näköinen ruskea tyttökao joka näytti uhmakkaalta.
- Kyllä mä itsekin osaan kävellä, se tiuskaisi ja kiskaisi itsensä Adeliinan otteesta, joka oli alkanut jutella kiivaasti kanssani.
- Saisiko Retasu jäädä tänne? Minulla ei oikein ole aikaa sille, kun se terrorisoi muita kaoja ja kaikki pelkäävät sitä. Sinä osaat kyllä tehdä Retasusta hyvätapaisen kaon, Adeliina pulputti. Minä olin otettu ja ällistynyt. Minua oli pyydetty sellaiseen tehtävään, juuri minut oli haluttu hoitamaan Retasua. Mutta vaikeaahan se olisi, kun Retasu oli huonotapainen. Mietin hetken.
- No joo, kyllä se käy! sanoin lopulta. Adeliina hymyili leveästi ja helpottuneena. Hän vilkutti Retasulle, joka näytti hänelle kieltä. Ovi paukahti kiinni ja taloon lankesi ikävä hiljaisuus.
- Tervetuloa, Retasu! toivotin pirteästi ja lähdin esittelemään paikkoja. Reita hyppi iloisena ”tulokkaan” jaloissa. ”Tulokas” ei vain tainnut pitää Reitasta…
- Ota toi pois, ota toi pois! Retasu karjui hysteerisesti, mutta Reita pelästyi huutoa niin että se pinkaisi omaan koppaansa alistuneen näköisenä. Kuin tätä välikohtausta ei olisi koskaan ollutkaan, Retasu seurasi minua. Hanna tuli keittiön puolelta paikalle.
- Nyt sä pelästytit sen. Pyydä siltä anteeksi! Hanna sanoi tuimasti osoittaen koiraa, joka oli käpertynyt koriin ja näytti alakuloiselta. Retasu nauroi pilkallisesti.
- Mua käskee… joku nukeilla leikkivä pikkutyttö? Juu, älä unta näe, se totesi ilkeästi. Hannalle alkoi pikku hiljaa riittää. Se muuttui tympeän punaiseksi, kuten aina kun se oli vihainen.
- Ja mua ivaa… toinen tyttö joka esittää olevansa poika? Älä unta näe sinäkään! Hanna huudahti ärsyyntyneenä, potkaisi Retasua nilkkoihin ja painui nokka pystyssä ottamaan oman t-paitansa pöydältä.
- Taidat olla kateellinen kun joku toinen on enemmän poikamainen kuin sinä, Hanna! sanoin samaan aikaan huvittuneesti että toruvasti. Hanna lehahti vielä punaisemmaksi ja mutisi jotain painokelvotonta. Retasu pomppasi Hannaa vastapäätä tuolille ja vilkaisi jäljelle jääneitä t-paitoja.
- Valitse omasi vaan, sanoin kohteliaasti kun Retasu mietti kuumeisesti kumman ottaisi. Lopulta se päätyi vihreään t-paitaan ja tuijotti kaikkia sapluunoita haltioissaan. Hanna oli jo koristelemassa omaa mustaa paitaansa. Hän kirjoitti siihen kirjainsapluunoilla: Meidän kunkku on Ron. Kirjoitus hohti punaisella kangasvärillä paidassa. Retasu oli pudottaa silmänsä.
- Ootko sä Harry Potter-fani? se ällisteli ja osoitti paitaa. Hanna nyökkäsi ylväästi. Retasu kirjoitti omaan paitaansa hopealla: Luihuinen.
Sitten se otti käärmesapluunan ja koristi paitaan vielä komean käärmeen, jonka silmät olivat punaiset. Nyt oli Hannan vuoro olla hämmästynyt.
- Sinäkin siis? se totesi lyhyesti.
- Minäkin, Retasu vastasi. Minua jännitti. Ehkäpä tämä oli kauniin ystävyyssuhteen alku? Päätin olla taas erittäin järkevä ja huikkasin väliin:
- Minäkin!
Hanna ja Retasu purskahtivat nauruun johon minunkin oli pakko yhtyä. Kun kaot totesivat t-paitojensa olevan valmiit, otin ne ja ripustin pyykkipojilla narusta kyhäämääni kuivaustelineeseen, joka roikkui kylpyhuoneen katossa. Hanna näytti iloiselta. Retasunkin kasvoista paistoi tyytyväisyys. Sitten alkoi pieni siivous; Hanna keräsi lattialle pudonneet ja pöydällä olevat värit sekä sapluunat talteen, Retasu heitti suojapaperit roskikseen ja minä jynssäsin asetonilla lattian puhtaaksi. Värit kun eivät lähteneet muulla kuin asetonilla, ja lattiaan syöpyi ikävännäköinen tumma läntti. Kun suoristin selkäni, näin kaojen katselevan telkkaria. Hymyillen menin vilkaisemaan, mitä ne katsoivat. Tietysti Harry Potter ja Azkabanin vanki-leffaa! Minä istuin niiden väliin, jonka jälkeen Hanna kapusi syliini ja Retasu istui polvelleni katsomaan. Nauroimme yhdessä hauskoille kohdille, mutta ainoa ”hauska” kohta, jossa vain Retasu ja Hanna nauroivat, oli kun Hermione iski Dracoa naamaan.
- Nyt sai Malfoy turpiin, hihitti Retasu ja pomppi polvellani. Minä tuhahdin.
- Ja mä satun tietämään, että kuvauksissa Hermionen näyttelijä löi oikeasti! Ei ollut trikki, kerroin ja nautin aiheuttamastani ällistyksestä. Hanna hihitti vielä Hermionelle, joka totesi: Se tuntui hyvältä. En tajunnut, mikä asiassa oli niin hauskaa, kunnes Hanna selitti nähneensä YouTubessa sellaisen videon, jossa kuuluu ensin mahtava pieru ja sen jälkeen Hermione toteaa: Se tuntui hyvältä. Minä näytin tuimalta.
- Sellaisia videoita ei enää katsella, sanoin. Hanna vilkaisi toruvaa ilmettäni ja vakavoitui. Retasu huokaisi.
- Älä oo tuommoinen tiukkis, Tuikkis! Relaa, se käski ja nojautui taaksepäin jatkaessaan katselua. Pyrskähdin naurusta. Vai päätti Retasu antaa vielä elämänohjeitakin minulle? Hanna ja Retasu saivat pian luopua aitiopaikoistaan, kun nousin.
- Mä meen tekemään ruokaa. Toiveita? kysyin. Hanna mietti ja Retasu kiljahti:
- Ulos syömään!
Hannakin alkoi huutaa: Ulos syömään, ulos syömään! Minä kumosin ajatuksen.
- Ei tänään, huomenna sitten, joohan? sanoin vetoavasti. Hannan ilme valahti mutta kirkastui taas pian.
- Tehdään sitten spagettia ja jauhelihakastiketta ja jälkiruuaksi niitä rahattomia hevosmiehiä! se hihkaisi. Minä ja Retasu tuijotimme toisiamme kuin puusta pudonneet. Sitten minulle valkeni, mitä Hanna tarkoitti.
- Siis sä tarkoitat köyhiä ritareita, totesin kasvot peruslukemilla. Hanna nyökkäili. Mietin hetken. Eihän tuo mikään mahdoton ajatus ollut, paitsi että pitäisi kipaista kaupassa.
- No okei, mutta sitten meidän pitää käydä kaupassa, selitin. Retasu huiskautti kättään.
- Mitä väliä? Kauppareissut on kivoja! se sanoi. Totta, mietin kun kävin kirjoittamassa kauppalistaa. Ajattelin tehdä hieman pidemmän listan, jottei tarvitsisi ihan heti käydä kaupassa. Retasu ja Hanna tulivat luokseni ja pohdimme yhdessä, mitä laittaisimme listalle.
- Spagettia ja jauhelihakastiketta, totesi Hanna heti ensimmäisenä. Kirjoitin listalle Hannan sanelun mukaan.
- Karkkia, Retasu sanoi.
- Hedelmiä, sanoin minä ja kirjoitin listalle omenoita. Hanna ehdotti tietysti avaruusmuroja, joten lisäsin ne listaan. Retasu näytti harmistuneelta, kun sen idea oli hylätty.
- No pullaa ja kermavaahtoa? se lopulta sanoi. Köyhien ritareiden ainekset, kirjoitin. Lopulta komensin Hannan katsomaan keittiöstä, mitä meiltä puuttui.
- Jäätelö puuttuu! Hanna kailotti ja nauroi. Minä virnistin ja lisäsin listalle jäätelön.
- No niin, eiköhän näillä lähdettäis liikkeelle? kysyin. Koska kummatkin kaot nyökkäsivät, minä otin auton avaimet ja kotiavaimet naulasta ja puin takin päälleni. Hanna ja Retasu menivät kurkkaamaan, olivatko paidat jo kuivat. Eivät olleet vielä, joten ne pukivat tavalliset takit ja kumisaappaat ylleen. Sitten menimme autolle, minä käänsin avainta virtalukossa ja auto lähti liikkeelle. Peruutin pois pihalta ja lähdin huristamaan kohti kaupunkia. Matkasta tulisi suhteellisen lyhyt, joten emme matkalla paljon jutelleet, mitä nyt Retasu ja Hanna vaan takapenkillä hihittelivät ja juttelivat. Kun saavuimme ostoskeskukselle, Retasu ei voinut hillitä itseään vaan huudahti;
- Voi elämän kevät kun on iso!
Hanna ja minä nauroimme hullun lailla. Retasu alkoi mököttää.
- Hei, älä viitti. Sä olet niin ihana ja hupsu, ei me sulle naurettu vaan tuolle jutulle! selitin ja taputin Retasun päätä. Kao nousi, nieli ylpeytensä ja lähti kanssamme matkaan. Suuntasimme aivan ensiksi ruokakauppaan. Hanna otti pienet kaojen kärryt.
- Mä haluan työntää kärryjä! Retasu sanoi heti. Hanna oli tietystikin vastaan. Se pudisti päätään ja lähti kärryjen kanssa jo liikkeelle, mutta Retasu tarttui ostoskärryjen reunaan ja harasi vastaan.
- Hei! Vaikka sä olet uusi, sulla ei ole oikeutta tulla pilaamaan mun juttujani! Hanna huudahti kiukkuisesti ja ravisteli Retasun irti. Minä vilkuilin häpeissäni ympärilleni, kun muut olivat alkaneet tuijottaa.
- Mun kärryni! Retasu totesi ja nappasi kärryn. Itse harpoin Retasun eteen, kiskaisin siltä ostoskärryt ja annoin ne pienemmälle kaolle, joka odotti uusien kärryjen vapautumista.
- Ole hyvä, hymyilin pikkukaolle ja käännyin omien hoitsujeni puoleen.
- Ja mitä tulee teihin! Nyt heti paikalla autoon siitä! Häpeällistä käytöstä kummaltakin, olen pettynyt! Minä teen nyt ostokset ja teidän on parasta olla kiltisti kun palaan takaisin! mylvin siihen malliin että Hanna ja Retasu pysyivät täydellisen hiljaa. Kävin viemässä kummatkin autoon ja laitoin oven kiinni. Minua kismitti mutta ajattelin kuitenkin hommata niille jotain kivaa, jos ne osaisivat olla riitelemättä edes yhden pienen minuutin.

SILLÄ VÄLIN AUTOSSA…
- Se oli sun vikas, että me jouduttiin tänne kyhjöttämään vaikka voitais olla ostoskeskuksessa puuhailemassa! Hanna kirkui keuhkojensa täydeltä. Retasu näytti hurjistuneelta ja siltä, että mottaisi kohta Hannaa. Se kääntyi vihaisesti omaan ikkunaansa päin ja mutisi jotain haukkumasanoja Hannasta. Hanna jatkoi paasaustaan:
- Sä olet ihan tyhmä ja mä haluan että sut viedään heti huomenna takaisin Sateenkaareen! Minä ja Tuikkis ollaan bestiksiä!
Retasu kuunteli korvat punaisina ja kyyneleet silmissä. Niinpä tietysti, Sateenkaareen muiden pilkattavaksi ja haukuttavaksi.
- Ja sun ois korkee aika oppia, että mä työnnän ostoskärryjä koska mä olen viisaampi, henkisesti vanhempi…
Retasulle riitti. Se ojensi pienen nyrkkinsä ja iski Hannaa nenään. Hanna voihkaisi kivusta ja piteli käsillään nenäänsä.
- Mitä sinä teit? se piipitti. Veri valui sen nenästä ja Retasu tajusi vasta sitten itsekin, mitä oli tehnyt. Se penkoi hansikaslokeroa ja löysi nenäliinan. Retasu ojensi sen hermostuneen näköisenä Hannalle. Hanna painoi nenäliinalla nenäänsä ja koetti saada verenvuodon loppumaan.
- Hermione ja Malfoy vauhdissa, totesi Retasu. Hanna alkoi hihittää vaikka nenään sattuikin.
- Mutta ainoa vaan, että meni hieman väärinpäin. MINUN olisi kuulunut lyödä SINUA, mutta kun en minä viitsinyt kun sinä olisit kuitenkin kertonut Tuikkikselle… Hanna selitti ylväästi. Retasu heilautti kättään just joo-ilmeellä.
- Juu juu, ja on kaks tiistaita perätysten, se totesi. Hanna pyyhkäisi viimeiset veret nenäliinaan ja tunki liinan penkin alle piiloon. Kaot istuivat siinä odottamassa jonkin aikaa ja kummankin mieleen muistui sama laulu…

Minun ystäväni on kuin villasukka joka talvella lämmittää
Ja minun ystäväni on kuin niityn kukka joka saa minut hymyilemään
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan
Kuinka aurinko laskee puiden taakse ja saa taivaan punertamaan
Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
Oppia tän maailman paljon paremmin
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
Niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

- Kukkuu tytöt? huhuilin ja kurkistin ikkunasta. Hanna pomppasi ylös ja avasi oven lukon. Olin tietenkin jättänyt avaimen virtalukkoon enkä päässyt sisään.
- Paina siitä napista! huusin Retasulle lasin takaa. Kao tajusi mitä tarkoitin ja meni painamaan tuulilasin vieressä olevaa nappia, josta lukko aukesi.


JATKUUUUU. XD

Vastaus:

Tosi hyvä tarina!

Saat tästä 400sk

Nimi: Aivi

23.08.2010 16:55
Heräsin siihen kun joku hyppi päälläni. Aukaisin silmäni ja näin Annin joka hyppi mahani päällä. -Herää mulla on tänään päikkäripäivä, Anni huusi suoraan korvaani.
-Joo joo hereillä ollaan. Katsoin kelloa ja huomasin sen näyttävän 6.00. -Anni kello on vasta kuusi ja päikkäriin mennään vasta kahdeksalta,sanoin Annille. - Ai anteeksi.
-Ei se mitään. No mennään laittamaan ruokaa.
Kun saavuin keittiöön ja katsoin kelloa se näytti seitsemää.
-Anni käänsitkö sinä kelloa täällä, kysyin ja Anni purskahti itkuun.-Aanteeksi mumutta halusin aaikaisemmin päpäikkäriin, pusersi Anni itkien. -No syödään ensin ja lähdetään sitten päikkäriin,lupasin Annille. Anni söi kiltisti ja sitten käskin Annin pistämään päällen sä. Kun Anni palasi hän oli pukeutunut prinsessa mekkoon ja kruunuun.
-Anni vaihdappa nuo vaatteet housuun ja paitaan et hän sinä voi noin mennä päikkäriin. Anni kävi vaihtamassa vaatteensa ja lähdimme kävelemään kohti päikkäriä. Kun pääsimme perille kello näytti seitsemää. Sanoin Annille heippa ja lähdin kotiin. Nyt saisin olla rauhassa vähän aikaa ja valmistaa yllätyksen ajattelin mielessäni. Kun palasi näin Annin kiikkumassa keinussa. -Anniii, huusin. Anni tuli ja lähdimme kohti metsää. -Miksi sinulla on kori miksi me menemme metsään,Anni uteli.
-Menemme eväsretkelle,sanoin.
-Jihuuu, huusi Anni. Kun saavuimme metsään näimme siellä oravan joka kiipesi puuhun.
-Valitse sinä paikka, sanoin Annille.
-Mennään tsubeli-puu metsään sieelä on kivaa me käytiin siellä päiväkotilaisten kanssa, Anni sanoi.
Menimme sinne ja näimme ettei siellä ollut ketään ellei lasketa paria peuraa jotka loikkivat piiloon metsään. Levitimme huovan ja söimme eväät.
-Anni sä puhuit joskus niistä harrastuksista niin mä soitin tallille,käsityökerhoon,uimakouluun ja kokkikouluun ja niistä luvattiin että soittavat kun tietävät voitko mennä niihin.
-Jee kiitti Aivi.
-Ole hyvä Anni.
Kun olimme syöneet menimme kotiin ja katsoin kello se näytti 19.30. -Anni kuule kello on niin paljon että on aika mennä nukkumaan.
-Okei menen nukkumaan.
Anni vaihtoi yöpaidan, pesi hampaat ja meni nukkumaan.
-Hyvää yötä Anni. -Hyvää yötä Aivi. Kun sammutin valon Annin huoneesta menin itsekin nukkumaan. -Minkähän lainen päivä huomenna on,mieti itsekseni ja nukahdin.
LOPPU!

Vastaus:

No tarina oli ihan ok, mutta siellä oli kyllä kirjoitusvirheitä, kuten; että kun kirjoitat vuoropuhelun, niin aloita se aina uudelta riviltä niin tulee siistimpi.

Mutta saat tästä tarinasta, 160sk

Nimi: Candice

18.08.2010 11:48
Oon kipee, joten ajattelin käydä hoitamassa, kun ei ole enään kuumettakaan...
-----------
Tssiirp tsiirp! Herään linnun viserrykseen. Katson ikkunalaudalle, ja siinä seisoskelee pieni ja siro lintu. Kiitän sitä mielessäni ihanasta aamuherätyksestä.
Katsahdan Ellin petiin, jossa peitot ja tyynyt ovat ihan sikin sokin, ja jostain peiton lomasta, sängyn jalkopäästä näkyy pieni osa Ellin vaaleanpunaista päätä. Hymyilen näylle, ja menen ottamaan aamupalaa. Laitan Ellille perunapiltin, ja lusikan valmiiksi pöydälle. Itse syön yhden kolmioleivän (en muista olenko jo syönyt ne molemmat, mutta koska ne löytyvät kaapistani, niin ajattelin että niitä voi vielä käyttää, kun en yhtään taas muista mitä me olemme jo niistä syöneet :> .
Koska Elli nukkuu vielä päätän käydä aulassa katsomassa, jos siellä olisi esitteitä vesipuistosta, sellainen oli ainakin karttaan merkitty. Hiippailen ovestamme ulos ja menen hoitolan aulaan, siellä onkin seinustalla vaikka minkälaisia esitteitä. Nappaan vesipuiston esitteen lisäksi mukaan sea lifen-, eläintarhan- ja kukkatarhan esitteet. Kaikki kuulostivat käytäviltä paikoilta.
Kun olen menossa takaisin huoneeseen, äkkään infopisteen vieressä syöttötuoleja.
- Ööm, anteeksi! Huikkaan infopisteen takana olevalle tytölle, joka lukee parhaillaan jotain kirjaa.
- Niin? Tyttö sanoo ja nostaa katseensa kirjasta.
- Niin tuota, voiko tuollaisen syöttötuolin ostaa, vai onko ne vuokrattavia tai jotain? Kysyn hämmentyneenä.
- No tuota niitä voi lainata, jos on kaovauva tai taapero tai jotain sinnepäin minulle on selitetty, tyttö nyökkäilee.
- Aijaa, eli voin ottaa tästä nyt yhden kaolleni? Kysyn ja tartun yhteen vaaleanpunaiseksi maalattuun syöttötuoliin, jonka mukana on siihen tuleva vaaleanpuna-valkoraidallinen pehmuste.
- Niin vissiin, tyttö kohauttaa olkapäitään ja jatkaa lukemista.
- No kiitos vain! Sanon tytölle, joka ei näytä enään edes kuuntelevan, vaan on syventynyt taas tiiviisti kirjaansa.
Raahaan syöttötuolin huoneeseemme,ja siellä oven ulkopuolelle asti kuulen kamalaa itkua.
Avaan oven, ja Elli parkuu täyttähäkää sängyssään. Minut nähdessään parku lakkaa nyyhkytykseksi, ja silmät vetisinä se katsoo minua.
- Voi anteeksi Elli, en jätä sinua enään yksin, mutta hain vaan tälläisen sinulle, että aamupalalla olisi mukavampaa, sanon sille ja työnnän esitteet taskuuni, ettei Elli näkisi niitä. Tiedä mikä parku siitä seuraisi, jos se haluaisi eläintarhaan, ja me menisimmekin vesipuistoon.
- Eeli lu-lu-luuli, että kä-kä-känti jätti Ee-e-eelin tänne i-i-ihan yktin, Elli sänkytti ja aloitti taas kamalan itkukohtauksen.
- Hei Elli, en minä sinua voisi tänne yksin jättää, en minä ole menossa mihinkään! Ei ole enään mitään hätää, sanon sille rauhoittelevasti ja nostan sen syliini. Silittelen sen päätä vähän, kunnes itku loppuu.
- No maistuisiko aamupala? Kysyn hymyillen.
- Joo, maittuu, Elli sanoo ja vääntää jopa pienen hymyn naamalleen.
- No hyvä, sanon ja lasken Ellin syöttötuoliin.
Syötettyäni Ellin vaihdan sille vaipan, vaikka taaskin Elli väittää kiven kovana, että ei se mitään vaippoja tarvitsisi.
- Ja nyt voisimme käydä kaupassa pikaisesti.
- Sanon Ellille ja puen sille hupparin päälle.
- Eikai taat? Elli voivottelee.
- No mutta ihan pikainen käynti vaan, ja kuule lupaan että jos olet nyt aamulla nätisti niin teemme jotain todella über kivaa iltapäivällä, sanon hymyillen ja Ellin silmät suurenee.
- Mennäänkö me jonnekkin? Se kysyy silmät säihkyen.
- No katsotaan sitä sitten, sanon salamyhkäisesti, ja nostan Ellin vaunuihin.
Koko matkan kauppakeskukseen Elli yrittää saada selville minne me olisimme luultavasti menossa. Se ei ole kuitenkaan päässyt puusta pitkälle, kunnes menemme tavarataloon ja katson uimarengasta.
- Mennäänkö me uimaan jonnekkin jälveen? Se kysyy innoissaan.
- Elli olet liian utelias! Saat kyllä tietää aikanaan, sanon sille hymyillen ja maksan uimarenkaan.
Sitten käymme nopeasti herkkukaupassa.
- Taako Eeli tyyä nuita? Elli kysyy.
- No joo, nämä on vähän kuin anteeksipyyntö karkit siitä aamuisesta, mutta näitä on niin paljon, että heti ei syödä kaikkia, sanon mutta ojennan muutaman erivärisen sydänkarkin Ellin kouraan.
Loppumatkasta on hiljaisesta, ja päättelen Ellin nukahtaneen. Tulisipa sitten päikkäritkin nukuttua nytten, ja voisin vähän katsastella vesipuiston esitettä, mietin ja työnnän rattaat huoneeseemme.´
Ensin istun sohvalle, ja katson sää ennusteen. Sehän on luvannut todella lämmintä säätä! Ihan täydellinen päivä vesipuistolle, mietin ja rupean tutkimaan esitettä.
Kaikki paikat vesipuistossa näyttävät ainakin kuvissa todella hulppeilta, eikä hintakaan olisi paha minulta 20sk:ta ja Elliltä 15sk:Ta eli yhteensä 35sk:ta, mietin. Rahat riittäisivät hyvin.
Altaitakin on vaikka minkälaisia, pikkukaojen allas, seikkailuallas... Ja vaikka minkälaisia vesiliukumäkiäkin. Kaikki näytti ainakin kuvissa niin täydellisiltä. Katsahdan telkkariin, josta oli juuri alkamassa mainos vesipuistosta.
Mainoksessakin kaikki näytti juuri niin raikkaalta ja pirteältä kuin esitteen kuvissakin. Ja kaot nauttimassa vesileikeistä sai omatkin uimahalut kohoamaan huippuunsa. Kuinkahan kauan siitäkin on, kun viimeksi kävin uimassa? Mietin, mutta en kerennyt ajatella paljoa enempää, kun rattaista alkoi kuulua haukotuksen ääniä.
- Terve unikeko! Nukuitpas makeasti, sanon venyttelevälle, vielä unenpöpperössä olevalle Ellille hymyillen.
- Eeli tahtoiti juotavaa, se sanoo haukotusten lomasta kuiskattua.
- Selvä, maitoa vai vettä? Kysyn.
- Maitua, se sanoo päättäväisesti.
Nyökkään ja menen täyttämään tuttipullon maidolla. Viedessäni sitä Elli on nukahtanut jo melkein uudestaan, mutta avaa kuitenkin silmät ja tarraa tuttipulloonsa.
- Haluatko välipalaa, vai söisimmeko sen sielä paikassa, mihin menemme? Kysyn Elliltä, joka ei saa vastattua tuttipullo suussaan.
Juotuaan se kuitenkin vastaa:
- Tyyään tiellä! Lähletäänkö tinne jo?
- No voitaisiinhan me lähteäkkin! Sanon ja katson kelloa, joka näyttää suunnilleen kahta.
- Mutta pakkaan vähän tavaroita, niin leiki sinä sillä aikaa tuolla ponilla, sanon ja lasken Ellin lattialle, ja annan ponin sille.
- Ten nimi on Aleliina, Elli sanoo minua paheksuvasti.
- Selvä, Adeliina sitten, sanon Ellille hymyillen, ja menen pakkaamaan.
Kaadan tuttipullossa olleen lopun maidon takaisin maitopulloon, ja täytän sen vedellä, otan mukaan perunapiltin loput ja lusikan, ja yhden vaipan. Itselleni pakkaan bikinit, ja laitan hiukseni kiinni.
- Nonniin olemme valmiita, lähdettäisiinkö? Huikkaan Ellille rattaiden luota.
- Joo! Elli huutaa jo konttaa luokseni.
Nostettuani Ellin rattaisiin tutkin hetken kartaa ja lähdemme matkaan.
Viisitoista minuuttia mentyämme Elli alkaa olla jo kärsimätön:
- Milloin me ollaan pelillä? Me ollaan kävelty kohta jo valmaan viiti tuntia! Se sanoo närkästyneenä.
- Viisitoista minuuttia vasta, ja kuule eikö se sanonta mennyt, jotenkin, että "hyvää kannattaa odottaa?", ja voidaanhan me palata kotiinkin jos noin kovasti haluat, sanon rauhallisesti.
- Eii! Elli tahtoo tinne minne me ollaan menotta, ihan valmatti, se sanoo hädissään.
- No hyvä! Ja minulla on sitten vettä jos tulee jano, sanon ja Elli tyytyy nyökkäämään.
Loppumatka meneekin hiljaisesti, koska vastaantulijoita ei ole, ja Elli melkein nukkuu rattaissaan.
- Nonniin Elli, olemme perillä! Huikkaan ja Elli avaa salamana silmänsä.
- Mennäänkö me vetipuittoon! Se kiljuu riemusta.
- No niin minä vähän ajattelin, naurahdan ja menen maksamaan lippumme. Myyjä ojentaa meille avaimen. Kaappinumero 25, lukee avaimessa.
Joudumme jättämään rattaat pukuhuoneiden ulkopuolelle, vesipuiston puolelle, joten kannan Ellin pukuhuoneeseen, jossa ei sillä hetkellä ole kuin pari tyttöä, ja mitä luultavammin heidän kaonsa, jotka ovat kutakuinkin kouluikäisen näköisiä.
- Hei! Miä oen Eeli! Elli sanoo pirteästi kahdelle tyttökaolle.
- Hei Elli, ne sanovat yhteen ääneen vähän ujosti.
- Minä pääten kohta vetipuittoon, se sanoo ylpeänä uimarenkaanpäältä tuoliltaan, johon olin sen laskenut.
- Mekin päästään, toinen kao sanoo hymyillen.
- No mennääs sitten! Yksi tytöistä sanoo ja hymyilee minulle iloisesti. Niin he katoavat näkyvistä ja Elli huutaa harmissaan heidän peräänsä:
- EIPPA! Nählään kohta.
Saatuani bikinit päälle riisun Elliltä vaipan ja hupparin.
- Muista sitten sanoa jos on vessahätä, niin käydään potalla, sinne ammeeseen ei saa meinaan tehdä hätiään, sanon pontevasti.
- Joo joo! Mennään jo, Elli kiljahtelee ja nostan uimarenkaan ja Ellin syliini.
- Ensin käydään suihkussa, sanon ja vesipuiston puolella onkin suihkut heti pukuhuoneiden ovien vieressä.
Lasken Ellin maahan ja käyn nopeasti suihkussa katsoen samalla Ellin perään, joka katselee altaita haltioituneena.
Ne kyllä totta tosiaan olivat juuri niin upeita, kuin mainoksessa ja esitteessä.
Sitten laitoin Ellin suihkun alle, mutta se ei meinannut pysyä paikallaan hetkeäkään, ja jouduin pitämään siitä kokoajan kiinni,ettei se lähtisi konttaamaan syvään altaaseen joka oli edessämme.
- Nonniin, käydääs ensin kokeilemassa sinun ikäisillesi tarkoitettua allasta, sanon ja katson vesipuiston karttaa.
Elli toisessa kainalossa, ja uimarengas toisessa kävelimme pienten kaojen altaalle, jossa oli palloja ja vaikka mitä muuta kivaa.
Altaassa ei ollut kuin yksi toinen kao, joka oli suunnilleen Ellin ikäinen poika, sekä hänen hoitajansa joka oli varmaan minua vuoden vanhempi.
- Hei! Tyttö sanoi hymyillen.
- Terve! Huikkasin, ja laskin Ellin uimarenkaaseensa, ja liutin sitä keskemmälle allasta.
- Elli jos haluat eteempäin yritä potkia, sanon sille ja Elli tajusikin pian miten pääsee eteempäin.
Allas oli niin matala, että jalkani juuri peittyivät vedenalle, kun istuin. Ellillä ei kuitenkaan osunut jalan maahaan uidessa, mutta pystyi kuitenkin konttaamaan altaassa hyvin.
- Oletteko täällä ensimmäist kertaa? Tyttö kysyi.
- Juu, en ole hoitanut Sateenkaaressa vielä kauaa, ja ajattelin tehdä tälläisen piristävän retken, sanoin.
- Niin, onhan tämä kyllä piristävä paikka, me olemme täällä nyt jo toista kertaa Veetin kanssa, tyttö sanoi ja katsoi Veetiksi kutsumaansa kaoa, joka leikki pallolla yhdessä Ellin kanssa.
- Olen muuten Candice, mutta sano Candiksi vaan, niinkuin melkein kaikki sanovat, esittäydyin.
- Ainiin jo, aina tämä esittely jää, mutta minä olen Fanny, ja kaoni on siis Veeti, Fanny selitti.
- Juu ja minun kaoni nimi on Eleonora, mutta Elliksi sitä vaan sanotaan, kerroin.
Loppujen lopuksi olimme kaikki, Veeti, Elli, Fanny ja minä, syöttelemässä palloa toisillemme.
- Käytäisiinkö nyt tuolla seikkailu altaassa? Kysyn Elliltä.
- Joo käylään! Elli kiljahtaa.
- Tulkaa tekin, sanon Fannylle ja Veetille.
- No Veeti ei oikein tykkää syvemmistä altaista, joten menkää te vain, Fanny sanoo hymyillen ja niin lähdemme seikkailualtaalle kaksin Ellin kanssa.
- Käydäänkö ensin tähystystornissa? Kysyn.
- Joo! Elli sanoo riemuissaan ja kiipeämme pääkallon muotoiseen tähystystorniin, josta näkee koko vesipuiston aluee, ja vähän laajemmallekkin.
- Toti kiva paikka, Elli sanoo silmät riemusta välkkyen.
- Niin on, myönnän.
Hetken katseltuamme menemme laivaan, jossa on näköjään sokkelosisällä. Lasken Ellin eteeni, ja se lähtee konttaamaan eteempäin, ja minä kävelen perässä.
Yhtäkkiä Elli alkaa kikattaa, vesisuihku oli tullut suoraan päällemme.
Sitten eteemme tulee ovi, jossa on numerokoodi. Ohje näkyy paperilapulla.
- Tässä on vihjeitä, Elli auta minua selvittämään tämä, sanon ja istun Ellin viereen.
- Ensimmäinen vihje kuuluu näin: Ken tietää kuinka monta allasta on vesipuistossa, niin suuri on luku ensimmäinen numerokoodissa!
- Montako allasta täällä on Elli, osaatko laskea? Kysyn ja Elli näyttää miettivän ahkerasti.
- Viiti! Se lopulta hihkaisee ja laitan numerokoodin esimmäiseen lokeroon viisi.
- Sitten toinen vihje: Kuinka monta reikää on pääkallossa, ken sen arvaa, tietää luvun toisen salaisen!
- Kakti! Elli sanoo varmasti.
- Minusta tuntuu, että se on neljä, koska tähystystorni pääkallolla on kaksi nenäreikää ja kaksi silmäreikää, selitän.
- Ainiin, laita neljä, Elli sanoo.
Laitettuani toiseen lokeroon neljä luen viimeisen vihjeen:
- Pienten kaojen liukumäen takan on värikäs kaari, ken tietää monta väriraitaa siinä on, pääsee sisään salaisenkammion, hmm tarkoitetaan sateenkaarta. Kuinka monta raitaa siinä olikaan? Mietin ääneen.
- Minä en muitta, Elli sanoo hädissään.
- Ei se mitään, siinä oli ainakin punainen, oranssi, keltainen, vihreä, vaaleansininen ja sininen, monta väriä luettelin?
- Kuuti tai viiti, Elli sanoi hetken mietittyään.
- Kuusi taisin sanoa, nyökkäsin ja laitoin viimeiseen lokeroon numeron kuusi.
Ovi loksahti auki ja Elli takertui jalkaani, joten nostin sen syliini. Astuttuamme sisään ovi meni kiinni ja kuului ääni:
- Te pääsitte sisään salaiseen, kammioon värikkääseen ja iloiseen pari tehtävää enään, ja puikkelehditte veteen syvään.
Valot syttyivät palamaan ja kaikki tosiaan oli hyvin värikästä ja iloisen näköistä, edessä näkyi kiipeilyseinä, joka meidän täytyi ylittää.
- En minä otaa kiivetä! Elli sanoi silmät itkuisina.
- Tule minun reppariini, niin kiivetään yhdessä, sanoin sillen ja nostin Ellin reppuselkääni.
Seinä ei ollut kovin pitkä, mutta Elli hoputti minua kokoajan, koska sne mielestä olimme hirmuisen korkealla.
- Pitääkö meilän mennä tuotta lapylintittä? Elli kysy ja osoittaa pientä labyrinttiä edessämme.
- Jep, tule syliini, ettei eksytä toisistamme, sanoin Ellille ja lähdimme kulkemaan läbyrintissä.
Pari kertaa umpikujaan jouduttuamme löysimme viimein perille.
Edessämme oli laivan lankku, eli toisinsanoen hyppyri josta pitäisi hypätä alas.
- Nonniin hypätääs yhdessä, sanon Ellille, joka ei kerkeä sanoa mitään, kun jo hyppään, ja Elli kiljuu sylissäni.
Nostan Ellin toisessa kädessäni olleeseen uimarenkaaseen, ja uimme syvässä altaassa hetken aikaa, kunnes Ellille tulee vessahätä ja jano.
- No kipinkapin sitten, sanon ja kaappaan Ellin syliini ja menemme vessaan.
Ellin käytyä potalla otan rattaista tuttipullon, ja ojennan sen Ellille, joka juo sen puoliksi tyhjäksi.
- Käylään tiinä altaatta, mittä on te ykti liukumäki, minkä takana n te tateenkaali! Elli sanoo.
- Juu se on ihan sen pikkulasten altaan vierssä, sanon.
Laskettuamme liukamäkeä varmaan kymmenen kertaa, ja uituamme ainakin kymmenen minuuttia jokaisessa altaassa, ja käytyämme viellä puolisen tuntia uimassa Veetin ja Fannyn kanssa lastenaltaassa Ellikin alkaa jo haluta kotiin.
Sanomme Fannylle ja Veetille heipat ja lähdemme suihkun kautta pukukoppiin.
Käärin Ellin pyyhkeeseen, ja puen itselleni vaatteet päälle. Sitten laitan Ellille puhtaan vaipan ja hupparin, ja nostan sen syliini.
Lasken haukottelevan Ellin rattaisiin, ja tyhjennän uimarenkaan, ja laitan sen tavarakoriin.
- Onko jotain työtävää? Elli kysyy väsyneenä jonkin ajan päästä.
- Ainiin, unohdin kokonaan!
Kaivan perunapiltin loput tavarakorista, ja istun ensimmäiselle vastaantulleelle penkille, ja syötän piltin loput Ellille.
Juotuaan vielä vähän tuttipullosta jatkamme matkaa kotiin.
Elli on hiljaa kokoloppumatkan, eikä jaksa edes vastaantulevia tervehtiä. Viimein huoneelle päästyämme Ellin silmät lupsuu jo pahasti, riisun hupparin Ellin päältä, ja istun Elli sylissä nojatuoliin, ja kerron sille iltasadun kolmesta porsaasta, ja isostapahasta sudesta. En ehdi kertoa tarinaa edes puoleen väliin, kun sylissäni on tuhiseva pieni mytty.
Hyymyillen lasken Ellin sänkyynsä, ja peittelen sen huolellisesti. Syön itse vielä yhden banaanin, ja käyn pesemässä hiuksen ja hampaat. Itsekkin meinaan jo nukahtaa pystyyn, joten kömmin vuoteeseen, ja nukahdan saman tien.
Loppu :>

Vastaus:

Tosi hyvä tarina! Ja ihanan pitkä!

Saat, 450sk

Nimi: Aikkuliini

17.08.2010 07:00
Lähdin kävelemään kohti kaohoitola sateenkaarta.
Olin menossa sinne hoitamaan, olin eilen vahingossa soittanut väärään numeroon, ja nyt raahasin matkalaukkua perässäni.
-Kumma juttu. Vain yksi väärä numero, mietin ja huomasin olevani kaohoitolalla.Adeleine oli minua portilla vastassa. -Moi! sanoin. -Moi, mennänkö katsomaan sulle kaoja? Adeleine kysyi. -Mennään vaan, sanoin. Menimme sisään ja näin useita kymmeniä kaoja juoksevan siellä täällä. Tässä olisi esimerkisksi Laurette, Jennastina ja Nelli-Noora, Adeleine sanoi ja osoitti kolmea lattialla leikkivää kaoa. Laurette eli Laura katsoi minua suurin silmin. Jennastiina eli Jenna taas oikeastaan juoksi suoraan syliini, Ja Nelli-Noora ei Nelli Katseli minua.
-Ilman muuta otan nämä kolme! huudahdin.
-No asia on sitten selvä. Valitsisitko vielä itsellesi vielä talon tai huoneen itsellesi ja kaoillesi? Adeline sanoi.
- Hmmm... Huone taitaa olla meille vähän pieni, taidan ottaa meille tämän talon, sanoin.
- Selvä. Tässä on 200sk:ta ja Avain. Tarvitko karttaa? Adeline sanoi.
-Joo, se olis ihan kiva, sanoin ja Adeline antoi minulle kartan johon oli merkitty pisteellä meidän talomme.
- Kiitos, nähdään pian! Sanoin hyvästit ja lähdimme kohti taloamme.
-Olipas lyhyt matka, sanoin ja avasin oven.
Talossamme oli minulle sänky, ja kaoille jokaiselle omat sängyt, pieni keittiö, olohuone ja ihana piha.
Kaot ryntäsivät rantaan, kun minä järjestelin tavaroita. Tulin pihalle ja kysyin: Kuka haluaa lähteä leikkipuistoon?
-MÄ! kuului kuin yhdestä suusta.
-No, sitten mennään, te pääsette kärryyn.
-Jeeeee!
Tutkin karttaa. Siis enimmäisestä risteyksestä oikealle, sitten suoraan, vasemmalle, ja meidän pitäisi olla perillä, mumisin.
-Kaikki kyytiin! Huusin. Kaot juoksivat kyytiin ja sitten lähdimme.
Saavuimme leikkipuistoon. Siellä oli muitakin kaoja sekä niiden hoitajia. Kaot ilmeisesti tunsivat toisensa,koska leikkivät hyvässä sovussa keskenään. -Aikkuuuu! Tuu antaa vautiiiiiii! kuului Lauran ääni. Menin antamaan vauhtia kaikille kolmelle.
Vähän ajan kuluttua huusin: Nyt lähdetään! Tulkaa kyytiin!
Kotiin päästyämme menimme uimaan. Alkoi jo hämärtää kun pyysin kaot sisään pesemään hampaita ja sitten nukkumaan.
Menin itsekkin nukkumaan, koska päivä oli ollut rankka.

Vastaus:

Tarina oli ihan ok, mutta oli siellä kyllä muutamia virheitä sekä se eteni vähän nopeasti, muuten ihan hyvä.

Saat, 150sk

Nimi: Candice

03.08.2010 21:08
- Eeli tahtoo uokaa! Eeli tahtoo uokaa! Eelillä on nääkä! Kuului kamala parku, johon ihanasti heräsin.
Elli oli rattaissaan ja parkui ja heilui siellä niin, että rattaat vain heiluivat.
- Odota nyt ihan pieni hetki! Huusin sille ja nousin sängystä. Venyttelin vielä makeasti ja riensin Ellin luokse.
- No mennäänkös sitten syömään? Kysyn.
- Jooo! Eelillä kamala nääkä, Elli sanoi.
- No sepä hyvä, sanoin ja nostin Ellin rattaista.
- Hyh, kylläpä sinä haiset, vaihdetaan vaippa sitten syönnin jälkeen sanon.
- Ei Eeli talvii vaappaa! Elli sanoi itsepäisesti.
- Mietitään sitä sitten syönnin jälkeen, otatko peruna vai päärynäpilttiä?
- Pääynää! Elli kiljaisee, ja nappaan päärynäpilttipurkin ja lusikan.
- Selvä, nonniin avaappas suusi, sanon ja alan syöttää Ellille pilttiä. Elli jaksaa syödä piltin puoliksi, joten laitan loput säilöön.
- Ja sitten vaipan vaihdolle! Sanon ja vien Ellin vessaan, jossa on hoitotasoksi käyvä pöytätaso.
- Ei Eeli talvii vaappaa! Elli sanoo edelleen itsepäisesti.
Pitkän taiston jälkeen Ellillä on kuin onkin vaippa päällä, vaikka suu onkin kaolla vähän mutrussa.
- Arvaas mitä minä ajattelin, että tekisimme tänään? Sanon Ellille joka murjottaa vielä.
- No, se sanoo hapannaamana.
- No ajattelin vaan, että käytäisiin vähän katsastamassa leikkipuistoa, mutta sinne ei taida hapannaamat päästä, joten se taitaa sitten jäädä väliin, sanon ilkikurisesti.
- Eii Eeli oo apan! Eeli tahtoo leekkipuuttoon, Elli katsoo minua kyyneleet silmissä.
- No jo vähän piristyt niin voimme lähteäkkin, sanon.
- Eeli pilittyy vaakka eti! Elli sanoo ja vääntää hymyn naamalleen.
- No katsotaan sitten, kun olen saanut itseni valmiiksi, sinä voit mennä vaikka pyörimään tuonne sänkyyn siksi aikaa, sanon ja nostan Ellin sängylle.
Käyn pikapikaa suihkussa ja pesen hampaat, kurkkaan välillä Elliä, joka riehuu innoissaan tyynyjen ja peittojen lomassa.
- Eeli nukkuu tänään tättä, ja känti menee lattaitiin! Elli kiljuu minulle peittojen lomasta.
- Empä kuule usko, nauran sille.
- Eelipä utkoo! Elli kiljahtaa ja katoaa peittojen alle.
Saatuani vaatteet päälle pakkaan repun. Otan sinne varmuudenvuoksi vaipan (valitsen suloisen vaaleanpunaisen värisen), tuttipullon ja itselleni kolmioleivän. Vatsaa alkoikin jo kurnia, mutta syön sitten leikkikentällä.
- No Elli lähdettäiskö? Huikkaan Ellille samalla, kun laitan repun rattaiden tavarakoriin.
- Lähletään! Elli kiljuu ja kaivan sen vällyjen alta. Ulkona on vähän pilvistä, joten laskettuani Ellin rattaisiin laitan viltin sen päälle.
- Sano sitten jos tulee kylmä, mutta on siellä pitäisi kyllä olla aika lämmin, sanon.
- Joo, Elli sanoo ja lähden lykkimään Elliä ulos huoneesta.
Lukitsen oven perässämme ja ulkona kaivan kartan käteeni.
No ei ole kovin kaukana mietin, ja lähdemme oikealle.
Aurinko on pilvessä ja tuulee, tämä onkin ensimmäinen viilempi päivä sitten aikoihin!
Elli tervehtii kaikkia vastaantulijoita innokkaasti kiljahdellen, ja jos joku vastaa sille, Elli rupee kiljumaan entistä enemmän. Tekisi välillä jo mieli sanoa kaikille, ettei välitä Ellistä mitään, mutta eihän noin söpöä pikku kaoa voi olla söpöstelemättä?
Leikkikentälle tullessa sielä on muutama muukin kao, jotka näyttävät olevan kuitenkin Elliä vanhempia, laskettuani Ellin maahan, en ehdi kuitenkaan tekemään mitään, kun Elli jo ryntää (niin kovaa kuin konttaamalla vain pääsee) toisten kaolasten luokse.
- Hei Elli! Et sinä noin vain voi mennä toisten kanssa leikkimään! Sun pitää kysyä saatko sä leikkiä heidän kanssaan, riennän Ellin luo joka on päässyt jo toisten kaolasten luokse.
- Kyllä se meiän kaa saa leikkiä! Sanoo ystävällisen oloinen tyttö kao, ja katsoo kysyvästi muita.
- Joo kyl se käy! Sanoo muutkin nyökytellen.
- No voikun kiva, Ellillä ei oikein oo kavereita, vaikka se kyllä mielellään leikkis toisten kanssa, sanon niille virnistäen.
- Eeli leikkii toti nätitti! Eeli ei kiutaa tai oo iikeä, Elli sanoo kuin vakuuttaakseen muut, että se voi leikkiä.
Lapset repeävät nauramaan ja Elli katsoo niitä vähän kummissaan.
- Tanoiko Eeli jotain hattua? Se sanoo hölmistyneenä.
- Et sanonut! Tuletko laskemaan liukumäkeä? Tyttökao kysyy, ja Ellihön rupeaa heti kiljumaan joota.
- Elli, huuda jos tarvitset jotain, huikkaan sille ja menen istumaan penkille, jossa on vissiinkin muiden kaojen hoitajia.
- Hei! Tervehdin heitä.
Kaivan kolmioleipäni repusta, ja juttelen muiden hoitajien kanssa samalla kun syön.
- Käänti! Kuuluu Ellin kiljunta.
Riennän ääntä kohti.
- No onko joku hätänä? Kysyn hädissään.
- Eeli tahtoiti keinumaan, se sanoo.
- Jaa, no mennääs sitten keinumaan, sanon huojentuneena ja nostan Ellin syliini ja lasken sen vauvakeinuun.
- Haluatko isot vai pienet vauhdit? Kysyn.
- Tooti itot! Elli kiljahtaa.
Vauhdin yltyessä Elli alkaa kiljua kuin olisi hurjassakin huvipuistolaitteessa.
Sitten alkaa sataa.
- Kuule nyt on varmaan pakko lähteä, ei me voida täällä sateessa olla, sanon Ellille joka näyttää harmistuneelta.
- Olet muutenkin kyllä jo leikkinyt niin kauan, että voisit nukkua päikkärit, sanon ja nostan Ellin keinusta.
- Voilaanko me tulla tänne vielä toittekkin, Eeli tykkää leekkipuuttoitta, se kysyy.
- Tottakai voidaan! Sanon ja lasken Ellin vaunuihin.
Tajuan kaivaa rattaiden sadesuojan, ja laitan sen mahdollisimman nopeasti rattaiden ylle. Sitten alan juosta hoitolalle, koska sade vain yltyy, kohta olen jo ihan litimärkä.
- Eelillä on kyymä! Elli voihkii rattaista.
- Kohta ollaan jo perillä, jaksa viellä hetki! Huohotin ja hölkkäsin huoneemme oven eteen. Avasin sena avaimella ja lämmin ilma pöllähti vastaan.
Ensimmäisenä nostin Ellin rattaista, se oikein vapisi kylmästä. Käärin sen huopaan ja vein sänkyyn ja laitoin vielä peiton päälle.
- Tuon kohta sulle juotavaa, sanon ja haen repusta tuttipullon. Vien sen Ellille, ja se alkaa juomaan ahnaasti.
Sitten vaihdan itselleni kuivat vaatteet, ja köyn vessassa. Vessasta tultuani Elli tuhisee tyytyväisenä sängyssä.
Juon lasillisen vettä, ja laitan rattaiden märän sadesuojan suihkuun kuivumaan.
Voitaisiin Ellin herättyä käydä kaupassa, ostamassa vähän maitoa ja jotain vaatetta Ellille, ehkä voisi ostaa jonkun lelunkin, että sisällä olisi sadepäiville jotain tekemistä pohdin.
Avaan telkkarin ja sieltä tulee säätiedot, huomiseksi on luvattu hellettä!
- Voi kun kiva! Voitaisiin mennä vesipuistoon, jos jää rahaa. Voisin sitten tänään ostaa Ellille uimarenkaan. Alan miettiä ostoslistaa.

Yhtäkkiä herään Ellin tönimiseen.
- Helää känti! Eeli tahtoo tekemittä, se kiljuu korvaani.
- Auts, tärykalvo taisi puhjeta, virnistin.
Olin näköjään sitten itsekkin nukahtanut.
- Onko sulla nälkä? Voisit syödä loput siitä päärynäpiltistä.
- Ei oe, Eeli joi koko tuttipuuon tyhjäkti! Se sanoi ylpeänä.
- No olipas sulla jano, sanon ja nousen sohvalta.
- Lähettäiskö kauppaan? Kysyn.
- Taitiko Eeli ottaa jonku lelun? Elli kysyy toiveekkaana.
- Ehkäpä, jos käyttäydyt hyvin, koska pitää käydä ruokakaupassa, ja sinulle olisi hyvä saada jotain vaatetta, ettei ihan pelkkä vaippapäällä tartte liikuskella, sanon sille.
- Joo! Eeli tahtoo punaten pailan, jonkun töpön, Elli ilakoira ja pyörii ympäri huonetta.
- Joo, katsotaan mitä sieltä löytyy, lähdetäänkö heti? Kysyn hymyillen.
- Joo lähletään! Elli kiljaisee ja konttaa rattaiden luo.
Ulkona ei enään onneksi sada, huokaisen. Täytän tuttipullon vedellä, nostan Ellin rattaisiin ja käärin sen huopaan, sitten lähdemme tallustelemaan kohti kauppakeskusta.
Yhtäkkiä huomaan Ellin nukahtaneen rattaisiin. Nukkuikohan se vähän huonosti, ajattelen ja annan sen jatkaa uniaan. Kauppakeskukseen saavuttaessa suuntaan ensimmäisenä ruokakauppaan, pitäisi hoitaa tylsemmät asiat vielä Ellin nukkuessa.
Kiertelen hyllyjä, ja matkaan tarttuu kaksi banaania ja maitopullo.
Vaatekauppa on toisella puolella kauppakeskusta, suuntaamme nokkamme siis sinne.
Vaatekaupassa on vaikka mitä söpöjä vaatteita, tartun vaaleanpunaiseen kukalliseen huppariin, jossa näyttäisi olevan myös pienempiä kokoja, sopivasti Ellikin alkaa venyttelemään rattaissa.
- Taako Eeli tommoten? Se kysyy silmiään hieroen.
- Tykkäisitkö tästä? Kysyn.
- Joo, Eeli tykkää kukitta, se sanoo.
- No otetaan sitten tämä! Sanon ja käyn maksamassa hupparin kassalla.
- Mennäänkö me titten luokakauppaan, Elli kysyy.
- Kävin sielä jo, joten nyt voimme sitten mennä katsomaan leluja, virnistän.
- Jooo! Juokte jo, Elli kiljahtaa.
- No ei meidän ihan juosta tarvitse, naurahdan ja lähden lykkimään kohti lelukauppaa.
Lelukaupassa on vaikka kuinkapaljon leluja, mutta osa on selvästi tarkoitettu vähän isommille kaoille.
- Taako Eeli tuollaten ponin? Elli kysyy ja osoittaa my little ponyä, joita on hyllyssä erilaisia.
- No juu, voidaan sitten joskus ostaa sille kaveri, sanon ja Elli valitsee hyllystä mieleisensä, vaaleanpunaisen jolla on värikkäät siivet.
- Eeli ottaa tämän! Elli sanoo pontevasti ja ojentaa ponin myyjälle.
- Selvä, minunkin kaoni tykkäävät juuri näistä poneista, ja tämä taitaa olla heidän suosikkinsa, myyjä sanoo Ellille hymyillen.
- Te on Eelinkin tuotikki! Elli sanoo.
Maksettuani ponin päätän käydä vielä kaovauvojen kaupassa.
- Elli eikö sinustakin olisi kiva, jos sinulla olisi oma sänky? Kysyn siltä ja katselen puista pinnasänkyä.
- Oliti! Ellin sanoo ja katsoo keinuhevosta.
Otan banaanipiltin hyllystä ja menen kassalle.
- Hei ottaisimme tälläsen, ja sitten tuollaisen pinnasängyn, sanon.
- Selvä, et varmaankaan saa itse kannettua tuota sänkyä, niin se toimitetaan kotiinne, myyjä sanoo katsellen minua Elliä ja rattaita.
Sanon myyjälle osoitteemme ja maksan ostokset.
- Nonniin nyt lähdetään kotiin! Sanon Ellille.
- Käyläänkö me joka päivä toppailematta? Elli kysyy.
- No ei! Mutta jos tarvitsemme jotain niin sitten, selitän.
Kotiin päästyämme järjestän ostokset paikoilleen. Elli rupeaa heti leikkimään ponillaan.
- Elli söisitkö nyt tuon päärynäpiltin loppuun iltapalaksi? Kysyn.
- Joo! Eelillä onkin jo nääkä, se sanoo. Otan piltin loput jääkaapista, ja syötän ne Ellille.
Lasken Ellin alas, ja syön itsekkin vielä jäljelle jääneen kolmioleivän iltapalaksi. Sitten ovelta kuuluu koputus.
Avaan oven ja siellä on mies valmiiksi kasattu pinnasänky käsissään.
- Teille oli tilattuna pinnasänky? Mies kysäisee.
- Juu, tulipa äkkiä, sanon.
- Nimi tähän, mies sanoo ja ojentaa lappusta ja kynää.
Allekirjoitettuani mies antaa paketin ja häipyy.
- Tuli Eelin tänky? Eeli kysyy innoissaan leikkinsä lomasta.
- Juu tuli! Sanon, ja lähden raahaamaan pinnasänkyä seinän viereen.
- Täällähän on patjat peitto ja tyynykin valmiina, sanon.
- Saako Eeli kokeilla titä eti! Elli kysyy toiveekkaana vierestäni.
- Vaihdetaan ensin vaippa, niin sitten saat, voit jäädä sinne itseasiassa nukkumaan, sanon kun katsahdan kelloa.
- Okei, Elli sanoo vastahakoisesti.
Vaihdettuani Ellille vaipan laitan sen pinnasänkyyn peiton alle ja täytän tuttipullon maidolla, ja vien senkin vielä Ellille.
Katson vielä telkkarista jonkun rikosjännärin, ja käyn iltapesuilla. Juotuani lasin vettä ja vaihdettuani yöpaidan menen sänkyyn.
Kuunneltuani hetken Ellin tuhinaa nukahdan, ja näen unta miten uimme vesipuistossa.

Vastaus:

Tämäkin tarina oli ihanan pitkä! Ja hyvin kirjoitettu!

Saat 400sk

Nimi: Candice

02.08.2010 12:54
Oli harvinaisen tylsä päivä, kaikki kaverit olivat lomailemassa jossain sukulaisilla, ja olin ainoa joka jäi tympiintymään tänne! Niimpä päätin lähteä kävelylle, oli sentään kaunispäivä, eihän sitä raaskinut tuhlata? Päätin mennä tälläkertaa jonnekkin ihan eri suuntaan kuin yleensä. Lähdin kävelemään vasemmalle, minne en ollut oikeastaan koskaan mennytkään. Kaikki näytti jo alussa aika erillaiselta, kaikki muuttui vähitellen vihreämmäksi, ja aurinko rupesi paistamaan, ja pilvet väistyivät sen tieltä. Kukkaistutuksiakin alkoi tulla yhäenemmän vastaan, ja kaikki näytti niin kauniilta ja suloiselta. Kohta näen kyltin jossa lukee: Sateenkaarikatu, mitä ihmettä? Tämä paikka on todella kauniin näköinen, ajattelin kun lähdin kävelemään sateenkaarikatua. Tienvierellä meni kaunis joki, josta pääsi toiselle puolelle aika-ajoin siltoja pitkin, katu olikin yllättävän pitkä.
Kun olin jo kävellyt puoleenväliin katua, vastaani tallustelee nuori nainen jonkun otuksen kanssa, minut nähdessään hän kurtistaa kulmiaan kysyvästi.
- Terve, mikäs sinut tänne lennättää? Hän kysyy.
- No tuota, olen vaan kävelyllä ja tavallaan eksyin tänne, mumisin.
- Aijaa! Mun nimi on Adele, ja tää katu on oikeastaan kokonaan minun kaohoitola Sateenkaarelle tarkoitettu, mutta siis kyllähän tästä saa muutkin kävellä, Adeleksi esittäytytyn nainen sanoo hymyillen.
- Kao mitä?! Kysyn ihmeissäni silmät suurina ja suu auki.
- Joo, siis tässä on esimerkki kaosta, hän sanoo ja nostaa kaoksi sanomansa otuksen syliin.
- Ja siis näitä voi hoitaa täällä, sullekkin kyllä riittäis jos haluat, saisitte oman kodin ja aloitusrahaa ja niin edelleen...
- No kuulostaa kyllä ihanalta! Mä voisin sellasen suloista pikkusta tyttökaoa alkaakin hoitamaan, selitin ja aloin innostua asiasta.
Adeliinan johdattaessa minua päärakennukseen hön kertoili minulle kaikenlaista kaoista ja niiden hoidosta, ja aloin olla entistä varmempi, että halusin oman kaon!
- Nonniin! Tässä olisi esimerkiksi Eleonora eli Elli, josta saattaisit pitää! Hän sanoo ja nostaa pienen vaalenpunaisen tuttiaimevän vaippapäällä olevan kaon syliinsä.
- Se on todella suloinen, huokaisin ihastuksissani, ja Elli katseli minua silmät suurina.
- Joo se on ihan vauva, joten kannattaa sitten ostaa sille tavatoita kaovauvojenkaupasta, kun se ei vielä syö oikeastaan mitään kiinteää, Adeliina selittää, ja nyökyttelen.
- No tässä olisi sitten aloitusrahaa 200sk:ta ja tässä olisi huone- ja talovalikoima, löytyykö sopivaa? Adeliina antaa kirjekuoren, ja näyttää minulle esitettä, jossa on lukuisten eri huoneiden ja talojen kuvia.
- Hmm, ehkä ainakin aluksi huone voisi olla ihan riittävä, selitän ja tarkastelen paremmin huoneita.
- Niin, niistäkin löytyy oma vessa ja pieni keittiö, Adeliina selittää.
- Tuosta Elli voisi tykätä! Sanon innoissani ja osoitan suloista värikästä ja tyttömäistä huonetta.
- No varmasti, tässä olisi teille sinne avain, ja hoitolankartta, Adeliina sanoo ja merkitsee pisteen meidän kotimme kohdalle.
- Ja tuossa on tämä päärakennus, josta saa aina käydä kysymässä apua jos tarvitsee, Adeliina selittää ja näyttää vielä kartalta missä olemme.
- Kiitos! Emmeköhän me pärjää, sanon ja otan Ellin syliin.
- Terve Elli, minä olen sinun uusi hoitaja, selitän sille samalla kun kävelemme ulos lämpimään.
- Ootaja! Elli kiljuu iloissaan, ja pudottaa tuttinsa, mikä on onneksi kiinnitetty hänen vaippansa reunaan, ettei putoa.
- Niin! Eikö olekkin kiva, meille tulee varmasti hauskaa yhdessä, sanon hymyillen Ellille samalla, kun katson missä kotimme sijaitsee.
- Meille tuee hautkaa, Elli sanoo taas riemusta soikeana silmät ilosta säihkyen.
- Niimpä, kuule nyt olemme jo perillä, tämä olikin lähellä! Sanon ja työnnän avaimen yhteen oveen, käännän ja kuuluu vaimea naks ääni, ja pääsemme sisälle.
- Eelin koti! Elli kiljahtaa sylissäni.
- Ellin ja Candin, korjaan.
- Eelin ja käntin, Elli sanoo uudestaan.
- No nyt meni paremmin, sanon hymyillen, ja lasken Ellin maahan.
Tarkastelen huonetta Ellin kontatessa lattialla, makuutila on suloinen, lattia on kuin nurmikkoa, mutta se on pehmeä lattiamatto, jossa on kukkia. Ellikin pyörii sen päällä onnellisennäköisenä.
Keittiöstä löytyy kaikki tarpeellinen ruoanlaittoon, vaikka se onkin aika minikokoa, mutta eihän me isoa tarvitakkaan! Vessassakin on pirteän värikäs ja suloinen, kaikki värit ovat kirkkaita ja kesäisiä.
Sitten tarkastelen karttaa, kauppakin löytyy ihan läheltä, ja Elli ja minäkin tarvitsisimme ruokaa ja vähän muutakin tavaraa.
- Kuules Elli, mentäisiinkö käymään kaupassa? Saisit vähän syötävääkin huomiseksi, ja jos sinulle tulee nälkä niin jo täksiillaksi, kysyn siltä.
- Jooo! Elli kiljuu -taas-, ja konttaa niin kovaa kuin pääsee luokseni ja nosta hänet syliin. Otan avaimet pöydältä ja lähdemme kohti kaojen kauppakeskusta, joka on ihan kadun päässä. Kun lähennymme sitä silmäni suurenevat, sehän on valtava!
- Oletko Elli koskaan käynyt tuola, kysyn ja katson edelleen valtavaa rakennusta.
- Ei Eeli oo, Elli vastaa eikä tällä kertaa kilju, onneksi.
Astumme sisään suurista ovista ja neämme suuret määrät erillaisia kauppoja täynnä kao tavaraa, ja ihan normaaliakin ruokaa ja sen sellaista. Pitäisikö meidän ottaa kärryt? Kysyn Elliltä.
- Joo! Elli kiljahtaa ja menemme ottamaan ovien vierestä yhdet kärryt. Lasken Ellin kärryjen kaolapsille ja vauvoille tarkoitettuun istuimeen, ja alan työntää sitä kohti ruokakauppaa.
Katselen erillaisia ruokia Ellin taputellessa käsiään ja kiljahdellessa riemusta. Siinä ei oikeastaan ollut mitän noloa, koska kaupassa näytti olevan myös muita kaovauvoja, joita Ellikin -suureen ääneen- tervehti suunnilleen näin hyppien samalla riemusta:
- Teeve! Miiä oen Eeli, kuka tiä oot?
Kaikki oikeastaan vain hymyilivät Ellille, mutta kyllä osa sille jopa vastasikin, ja silloinhan Elliltä riemu repesi.
Päätän ottaa yhden valmiskeiton ja kolmioleipä pakkauksen. Menemme kassalle ja maksan ostokseni.
- Anteeksi, mutta mistä löytäisin jotain sopivaa ruokaa hänelle, sanon ja nyökkään Elliä kohti joka on näemmä taas alkanut kyselemään joltain kuka hän on, ja voisiko hän leikkiä Ellin kanssa, shown.
- No tuolla on tuo kaovauvojen kauppas, sieltä varmasti löytyy, myyjä sanoi ja hymyili Ellille joak hymyili niin leveästi takaisin kun suu vain venyy.
- Okei kiito paljon! Sanon ja lähden työntämään Elliä kohti kaovauvojen kauppaa.
- Nonniin, Elli tykkäätkö päärynästä, kysyn kun pääsemme kauppan sisään ja tutkimme pilttivalikoimaa.
- Jooo! Eeli tykkää kaiketta, Elli kiljahtaa.
- Okei yksi päärynäpiltti siis, ja tuo perunapiltti voisi olla hyvä myös, ja nappaan senkin mukaan.
Tuttipulloosastolla otan isoimman mitä löytyy ja sen mukana näköjään tulee maitopurkki millä sen voi täyttää.
Vaippoja on varmaan myös pakko ottaa, joten tartun suloisiin erivärisiä vaippoja sisältävään pakkaukseen.
- Meillähän on vielä vaikka kuinka paljon rahaa, tajuan ja katseeni siirtyy todella hienoihin limen vihreisiin rattaisiin.
- Paljonko nuo vihreät rattaat maksaa? Kysyn myyjältä.
- Tuotaa, 80sk:ta hän vastaa katsottuaan lapusta.
Mietin hetken ja sanon sitten:
- No yhdet sellaiset sitten myös.
Ne olisivat aika varmasti kätevät, enhän minä Elliä aina jaksaisi kantaa, ja se vain sottaisi itsensä kontatessaan pitkin katuja.
- Selvä, otatteko paketissa vai haluatteko heti käyttöön? Niissä on mukana makuupussi, huopa, sadesuoja ja tällänen kupusydeemi, nainen selittää ja ottaa pienen pussin jostain kaapista.
- Okei, no voisimme ottaa hetikäyttöön, kun muuten olisi vähän vaikea kuljettaa, selitän.
- No se käy hyvin, nainen sanoo hymyillen ja laittaa pussin matkatavaraosioon.
- Ja ottaisin myös nää, sanon ja annan piltit, vaippapaketin ja tuttipullon.
- Selvä, nainen sanoo ja naputtelee kassakonetta.
Maksan ostokseni ja työnnän kärryt ja rattaat kauppakeskuksen aulaan.
- Ooko nuo Eelin? Elli kysyy ja katselee rattaita.
- On! Nyt sinunkin on mukava matkustella, jos menemme vaikka käymään jossakin, sanon hmyillen.
- Jeee! Elli sanoo ja hyppii riemusta istuimellaan.
Otan tavarat kärryistä, ja laitan ne rattaiden tavarakoriin.
Sitten nostan onnesta säihkyvän Ellin rattaisiin.
- Toti pemmee! Elli sanoo, ja luulen hänen tarkoittavan pehmeää.
- No kiva että tykkäät, mutta nyt lähdetään kotiin! Sanon, ja lähden lykkimään Elliä ulos.
Huoneemme ovella ihmettelen, miksi Elli on niin hiljaa ja kurkaan rattaisiin. Siellähän se nukkuu viattomana tuttisuussa. Lasken selkänoja makuuasentoon, ja nostan jalkaosion ylös. Laitan vielä huovan sille peitoksi.
Sitten alan itsekkin valmistautua yöpuulle, käyn pesulla ja pesen hampaat, katson vähän aikaa telkkaria, kunnes alkaa toden teolla väsyttää ja painun pehkuihin. Päivä oli kyllä ihana!
Loppu!

Vastaus:

Kiva tarina! Kirjoitat todella hyvin, mutta muutamia yhdyssana virheitä siellä kyllä oli, kuten: tuttiaimevän kirjoitetaan: tuttia imevän. : )

Mutta ei ne paljoa haittaa : D

Saat 350sk

Nimi: TiPiz

30.07.2010 22:24
Moi, sori on ollu vähä taukoo....

Luna ja Kiki laittoivat matkatavaransa hihnalle.
Sitten lähdimme etsimään laituria josta lento lähtisi.
Kuljime pitkään putkessa, kunnes saavuimme lentokoneen luo.
Menimme sisään ja istuimme paikoillemme.
Annoin Kikille muhennosta jota olin tehnyt ja ottanut mukaan evääksi.
Luna lueskeli minun ostamiani pariisilaisia muotilehtiä.
Lopulta lentoemätä kuulutti lähdön ja moottori käynnistyi.
- Nyt noustaan ilmaan, katsokaa tarkkaan tytöt, sanoin.
Tytöt ihastelivat kun nousimme ilmaan.
Sitten matkasimme noin 3 tuntia.
Kiki nukkui päiväunet ja minä luin romaania joka kertoi nuoresta parista, joka asuu maatilalla yhdesä vanhempien kanssa.
vihdoin lentomatka oli ohi ja saimme matklaukut.
Tilasin taksin joka veisi meidät hoitolaan.
Kikiä väsytti jo.
Matkan lopussa Kiki nukahti syliini.
Maksoin taksikuskille, ja vein Kikin sänkyynsä.
Sitten kannoimme yhdessä Lunan kanssa matkatavarat sisään.
Peittelin Lunan ja tulin katsomaan
Unelmien kaomiehen.
Sitten suljin telkkarin, söin mini-iltapalan ja kävin nukkumaan noin kello 1
LOPPU

p.s Mä oon ollu vähän aikaa pois ku mulla on nykyään oma hoitola.
Kaohoitola pumpulikao, tuu ihmeessä käymään

Vastaus:

Joo ei se mitään! : )

Tarina oli ihan ok, olisit voinut kuvailla vähän enemmän, sillä se meni aika nopeasti eteenpäin, mutta hyvä se muuten oli!

Saat, 180sk

Nimi: TiPiz

05.07.2010 18:43
Tässä nyt se toinen lupaamani tarina Pariisista

Luna kaatoi muroja kulhoon, tällä kertaa onnistuneemmin kuin viimeksi.
Hän istahti minua vastapäätä ja työnsi lusikkansa muroihin.
Kiki istui syöttötuolissa kun yritin saada sen syömään puolukka valmis-puuroa.
- Tipsu, minne me mennään tänään? Luna kysyi.
Haukkasin paahtoleipääni.
- No, vaikka johonkin Pariisilaiseen ravintolaan? Ehdotin.
- Okei, Luna otti paahtoleivän paaahtimesta.

Aamiaisen jälkeen keräännyimme sohvalle miettimään mitä tekisimme.
Luna ehdotti: - Entä jos me ollaan tämä päivä hotellilla?
- Mutta eikö teillä sit muka käy aika pitkäksi? Kysäisin.
- No käy, Luna sanoi.

" Kikin näkökulmasta"
Istun Tipsun sylissä ja kuuntelen ahkerasti keskustelua.
Ahkerammin kuin Luna ja Tipsu voivat aavistaakkaan.
- Jospa käymme ostamassa matkamuistoja? Muistakaa, lento lähtee illalla Pariisin lentokentältä kello 20.45, Tipsu sanoo.
- anna, minä sanon tarkoittaen Tuikkiksen kaota Hanskia.
Hän on todella mukava kao.
- Aivan Kiki, näet Hannan huomenna, Tipsu sanoo mitä lempeimmällä äänellä.
- Lähdetään, Luna sanoo hiukan kärsimättömänä.
- Selvä. Tulehan Kiki.

Tipsu pukee minut ja me lähdemme taksilla sellaiseen liikkeseen jonka nimi on Kaou´ i Paris.
Kun menemme sisään meitä tervehtii vähän Tipsun näköinen mutta vaaleatukkainen ja pidempi myyjä.
Hän sanoo jotakin Tipsulle (en minä ranskaa ymmärrä, enkä sen puoleen englantiakaan) ja Tipsu vastaa hymyillen.
Me katselemme kaikenlaista outoa:
Avaimenperiä joissa on raidallinen lippu, pulloja joihin on tungettu laivoja, kaikenlaisia enkelin ja tytön kuvia joissa on aina jotain koukeroista vieraan kielen tekstiä sekä keppejä joiden päässä on se sama raidallinen lippu.
Lunaa kiinnostaa eniten sellainen huivi jossa on ne samat raidat kuin lipussa ja sitten raitojen värisiä eli sinisiä, punaisia ja valkoisia tupsuja.
Tipsu ostaa itselleen kirkkaan pullon jossa lukee: Eau de Pari´s, niillä samoilla koukerokirjaimilla.
Minä saan muovikulhon jossa on nallen kuva.
Tipsu maksaa ostokset joihin kuuluu myös tavaroita Tuikkikselle ja hänen kaoilleen sekä eräälle henkilölle joka on yllätys....
Kun tulemme pois kaupasta Tipsu sanoo Lunalle:
- Ostamme myös ( tää tyyppi on yllätys, joten en kerro) lahjan.
Luna nyökkää.

Myöhemmin hotellilla me pakkaamme kassejamme.
Tipsu pakkaa myös minun kassini kun minä makaan sohvalla ja katson keiju ohjelmaa, nimeltä Kaox.
Lopulta kaikki on valmista.

Tipsun näkökulmasta:

Kun laukut on pakattu soitan meille taksin lentokentälle.
Sitten tarkistamme ettei mitään jäänyt.
Kun lähdemme Kiki sanoo:
- ei ei alii-i, eli hei ´hei pariisi.
se on minusta todella suloista.
LOPPU.

Voit laskuttaa multa noi matkamuistot, mutta en oikein tienny mitä nbe maksaa kun matkamuistopuotia ei vielä ole
Voisit muuten lisätä sellaisen
No mutta kuitenkin, seuraava tarina on lentokoneesta...

Vastaus:

Oikein hyvä tarina!
Juu ajattelinkin lisätä sellaisen, mutta vähän myöhemmin, joskus syksyllä, koska aika ei muuten kyllä riitä : )

Saat tästä tarinasta, 300sk

Nimi: TiPiz

01.07.2010 18:23
Aukaisin silmäni ja näin ensimmäisenä katosta riippuvan, koreasti ja ranskalaisittain koristellun kattokruunun.
Suljin silmäni.
Kun avasin ne uudelleen, näin tällä kertaa kylppärin oven koristeelisine ovenkahvoineen.
Heräteltyäni itseäni hetken, tajusin olevani ranskalaisen hotellin neljän tähden sviitissämme. Nousin hieman vastahakoisena ylös ihanasta sängystäni, nappasin turkoosin pyyhkeen kaapista ja menin toiseen upeista kylppäreistä.
Suljin silmäni ja valmistauduin vastaanottamaan pitkän, kuuman suihkun.

40 minuutin hemmottelevan suihkun jälkeen käänsin hanan kiinni ja astuin ulos kookkaasta suihkukopista.
Kuivasin itseni ja kiedoin pyyhkeen ympärilleni.
Sitten tulin ulos kylppäristä ja menin vaatekaapille.
Puin päälleni valkoisen mekon jossa oli ohuet toppi-olkaimet ja ohut helma.
Kun olin pukemassa päälleni sinertävää neuletakkia kuulin kuinka joku kaatoi keittiössä muroja kulhoon.
Yhtäkkiä kuulin epäilyttävän kolahduksen.
Se sai minut ryntäämään näyttävästi sisustettuun keittiöön.
Näky jonka kohtasin oli oikeastaan huojentava verrattuna siihen mitä odotin näkeväni.
Luna oli nimittäin kaatanut muroja kulhoon ja pudottanut vahingossa kulhon lattialle.
Mutta- minun onnekseni- muovikulhon.
Hän oli ilmeisesti kaivanut muovikulhon jostakin.
Joka tapauksessa hän EI ollut rikkonut hotellin lasi-ja posliini kulhoja, mikä olisi ollut minulle ja kukkarolleni aikamoinen katastrofi.
Toruin Lunaa hiukan mutta autoin häntä keräämään murot.
Kun Luna oli saanut muro-annoksensa, kännykkäni alkoi äkkiä soida.
Otin kännykän yöpöydältä ja katsoin näyttöä.
Siinä luki: Tuikkis soittaa
Vastasin.
- Hei Tipsu! Tuikkis sanoi.
- Kuulin että sä olet pariisissa.
- Joo, kyllä mä olen, tyttöjen kanssa, vastasin.
- No, kuinkas reissu on lähtenyt käyntiin? Tuikkis tiedusteli.
Taustalla kuulin Hannan puheensorinaa.
Naurahdin. - No hyvinhän se, sanoin.
- Entäs hoitola?
- No, siinähän se, Tuikkis hymähti.
- Mites Hanna?
- Kiitos hyvin, kattoo teeveetä.Sieltä alkoi just serranon kaot.
- Vai niin, sanoin.
- Luna ihastui tohon laajakuva telkkariin, kerroin.
Me kumpikin nauroimme.
- Teiän täytyy varmaan alkaa kiertää Pariisia, Tuikkis sanoi lopulta.
- Niin varmaan, vastasin ja pidin samalla silmällä Kikiä joka oli avannut silmänsä.
- No, mä en pitele teitä kauempaa, Tuikkis sanoi ja aavistaessaan että puhelu päätty pian, Hanna huudahti: Terkkuja!
- Niin, terkkuja, Tuikkis kuittasi nmauraen.
- Juu, samoin täältä! Sanoin.
- Zau!
- Zau! sanoin ja lopetin puhelun.
Sitten menin Kikin luo.
- No hei Kiki! Tahdotkos maitoa?
Vein Kikin keittiöön ja aloin valmistella tämän ja ityseni aamiaista.
- Tipsu! Luna huusi vaatekaapiltaan.
- Niin?
- Voinko laittaa päälle sen ostmasi mansikkamekon?
- No hyvä on mutta...
- JEEEEEEEEEEEEEEEE!! Luna huusi odottamatta että sanon jotain käytännön tosiasioista.
- Senkin hassu kao! Huudahdin nauraen.
- Kuuntele nyt, kun sanon, että sinun täytyy olla tosi varovainen sen kanssa!
- Joo joo, sanoi Luna ilmestyen keittiön ovelle mekkosessaan.
Täytyy myöntää, hän näytti todella upealta.

- Lähdetäänkö? Luna huusi eteisestä.
- No joo, lähdetään heti kun olen pukenut Kikin, vastasin.
Lopulta pääsimme lähtemään.
Tytöt olivat todella innoissaan ja eniten Eiffel-tornista.
Kun sitten olimme päässeet hotellilta Eiffel-tornin luo ja matkanneet hissillä ylös, Luna oli aivan haltioissaan.
Näkymä oli toki upea.
Lupasin että voisimme tulla vielä uudestaan illalla kun valot saisivat Eiffelin näyttämään vieläkin taianomaisemmalta.
Luna oli haltioissaan lupauksestani.
Katselimme hiljaa tornista avautuvaa maisemaa.
Hetken päästä Luna rikkoi hiljaisuuden hienovaraisesti ja sanoi yksinkertaisella, koskettavalla äänellä:
- TiPiz, sinä olet maailman paras hoitaja. Tiedän, ettet koskaan hylkää minua. On ihanaa olla kaosi. Muistathan sen aina?
Se kosketti minuun.
Päästin pari kyyneltä vapaaksi valumaan poskilleni.
Loput kyyneleet saivat luvan vasta ilalla myöhemmin hotellihuoneessa.
Se oli ihana hetki.

Loppu!

Kirjoitan kyllä vielä ainakin toisen tarinan pariisin-matkastamme
 Siinä onkin paljon kerrottavaa...

Vastaus:

Ihana tarina! Kuvailut olivat kyllä kohdallaan! Muuta en sitten osaakkaan sanoa : D

Saat, 400sk

Nimi: Anu

21.06.2010 10:58
vapaapäivä

Ooahh! Minä huusin kun heräsin ja kaonikin heräsi samalla. Kysyin kaoltani - Mitä tahdot syödä? kaoni vastasi - Haluaisin syöda leipää ja juoda mehua. vastasin - Selvä.

Kun olimme syöneet niin menimme lähi metsään leikkimään piilosta ja nyt kun on vapaapäivä ei tarvitse huolehtiä milloin mennään päikkäriin. Ja piilosessa onkin jo arvattavaa kuka laskee, minä tietenkin. Kun olin laskenut kymmeneen niin kaoni oli jo piilossa ja hyvässä piilossa onkin kun en löydä häntä. Olin jo etsinyt ainakin 15 minuuttia ja vieläkään löytämättä. Sitten kuulin kun kaoni aivasti kuului ATSHII! Ja menin sinne mistä ääni kuului. Sitten läysin kaoni se oli kiven takana piilossa ja minä löytämiseni jälkeen kehuin kaoani että oli löytänyt hyvän piilon. Sen jälkeen ulkona rupesi satamaan kovaa. Ja juoksimme suoraan nopeasti sisälle. Sisällä piirtelimme kukkia ja erilaisia eläimiä. Ja leikimme myös pehmoleluilla, kunnes sade lakkaisi mutta kumminkaan ei lakannut. Kello oli jo 2 päivällä ja vieläkin satoi minä menin syömään leipää kun taas kaoni oli nukahtanut sohvalle. Sanoin hiljaa kaolleni - Herätys. Ja herätin kaoni ja annoin leivän. Sanoin kaolleni- Että voisiko se ruokkia hasterin? Ja kaoni vastasi- voin! Ulkona sade jo lakkasi ja päätimme mennä ulos kiikkumaan ja laskemaan liukumäkeä. Jätin kaoni leikkimään takapihalle koska sille tuli kaveri ja itse menin sisälle lueskeleemaan kirjaa ja samalla aina vilkaisin että onkai kaoni siellä. Sitten tein spagettia ja huusin kaolleni- Syömään! Kaoni vastasi- Joo!! Sitten söimme yhdessä ja juttelimme kaikkea. Minä menin katsomaan tv:tä kun kaoni leikki leluilla huoneessaan. Kun olin katsellut tv:tä jonkun aikaa niin menimme lenkille kaoni kanssa. Kävimme kokeilemassa veden lämpötilaa ja näimme sammakon koimme kaikkea jännää. Kun tulimme kotiin niin oli jo ilta luin kaolleni iltasadun ja rupesimme kummatkin nukkumaan.
Loppu... PS: tuli taas vähä liikaa noita sitten sanoja ja aika lyhyt ;(

Vastaus:

Ihan ok tarina, mutta siinä tuli tosiaan käytettyä noita sitten sanoja aikast paljon ja enteriä ei ollenkaan ; D
Voisit käyttää aina enteriä kun aloitat uuden vuoropuhelun : )

Saat, 200sk

Nimi: TiPiz

15.06.2010 22:05
Sori on nyt vähän kestäny, mutta on se kesä mullakin...

Rauhoittelin Kikiä ja sanoin ettei ole hätää.
Pian meidät jo kutsuttiinkin tutkimushuoneeseen. Kiki kävi sisään arastellen.
- Hyvää päivää, Tipsu, hoitaja sanoi minulle.
- Hei, vastasin ja vilkaisin Kikiä joka oli linnoittautunut lelunurkkaan.
Neuvolatäti alkoi kysellä minulta nippelitietoa ja naputteli kaiken sanomani koneelle.
Sitten hän klikkasi pari kertaa, naputti pari lausetta ja nyökkäsi.
tulostin alkoi surrata ja hän kääntyi minun puoleeni.
- Sitten päivitetään uudet tiedot Kikistä.
Nyökkäsin ja vein Kikin vaa`alle.
- Hmm, 3 ja puoli kiloa. Sitten pituus.
Kiki meni mittaus-seinälle temppuilematta.
- 46 senttiä, selvä!
Neuvolatäti ojensi minulle tulostetut paperit ja hyvästeli.
Sitten lähdimme kohti Lunan koulua.

Myöhemmin kotona Luna syötti Kikille maitoa tuttipulosta.
- Minne haluaisit mtkalle? Kysäisin Lunalta ohimennen.
Luna silitti Kikiä.
- Hmm, havaiji olis tosi kiva, ja tokio tai new york myös.
Nyökkäsin ja viimeistelin silakkamuhennoksen ripauksella suolaa.

Kun tytöt olivat syöneet kehotin Lunaa olemaan hiljaa Kikin nukahtamisen ajan.
Seuraavaksi peittelin Kikin ja tiskasin.
Noin yhdeksältä peittelin Lunan.
Vilkaisin kelloa istuessani Lunan sängyllä.
Se näytti puoli 10. Luna nukkui.
Huokasin ja menin itsekin yöpuulle.
LOPPU.

Vastaus:

Joo, ei se mitään. En muistanut sanoa, mutta tein ainakin niin että jos kesällä joku hoitaja ei hoida kuukauteen, niin en erota häntä, se kesä tosiaan on muillakin : )
Kiva tarina, meni vaan vähän nopeasti mutta ei se mitään.
Saat, 200sk

Nimi: Anu

11.06.2010 12:21
EIKÄ! tosta tuli ny liian lyhyt eikää.. no mut seuraavasta on pakko tulle pidempi ja unohin käyttää entterii. Ku oli vähän kiire mutta seuraavan teen hyvällä ajalla kun nyt on kato tää kesäloma mut sori

Vastaus:

Joo ei se mitään! Seuraavassa tarinassa sitten ; )

©2018 Kaohoitola Sateenkaari ^^ - suntuubi.com